Kuubalaiset elokuvantekijät, brittifiktiot ja kansainvälinen animaatio ovat pääosassa Tampereen lyhytfilmifestivaalien tämän vuoden erikoisohjelmistossa. Lisäksi nähdään esimerkiksi norjalaisia sairaskertomuksia ja vanhan DDR:n satiireita. 1900-luvun muistomerkkinä on Auschwitz.
Kotimaisen ja kansainvälisen kilpailun sarjat kiinnostavat katsojia joka vuosi ennen kaikkea siksi, että niissä näkee, mikä on tilanne. Mistä asioista nuoret tekijät ovat kiinnostuneita, mihin he pyrkivät ja minkälaisiin taiteellisiin ratkaisuihin päätyvät? Yhteiskunnan nykyinen tila ja elokuvataiteen tulevaisuutta koskeva lupaus viuhahtavat yhdessä tamperelaisilla valkokankailla.
Vapaa elokuvantekijä näkee tarkasti
Festivaalijohtaja Jukka-Pekka Laakso sanoo, että yksittäiset trendit eivät korostu tarjonnassa. Tekijät liikkuvat moneen suuntaan yhtä aikaa. Monimuotoisuus herättää optimismia:
"Yhteiskunnassa vallitsee virallinen yhden uskon politiikka, jossa kova markkinatalous määrää ainoan mahdollisen suunnan. Siellä sanotaan, että vaihtoehtoja ei ole. Vapaan elokuvataiteen hyvä sanoma kuuluu, että vaihtoehtoja on. Niitä on oltava."
Kotimaiseen sarjaan tarjottiin tänä vuonna 360 ja kansainväliseen sarjaan 2 300 elokuvaa. Laakso sanoo, että on mahdotonta tietää, miten paljon Suomessa ja muualla maailmalla tehdään hyviä lyhytelokuvia. Vaikuttavinta ei olekaan määrä, vaan laadun monipuolisuus.
"Hämmästyttää, miten laaja on kirjo, kun sitä vertaa siihen, mitä televisiossa ja kaupallisella valkokankaalla esitetään."
Taiteellinen ajattelu elää elokuvakouluissa, harrastajapiireissä ja pienissä studioissa. Työ voi onnistua, jos ei ole pakko ottaa aina etukäteen selvää, mitä mieltä on oltava.
"Vapaa elokuvantekijä ei tarkkaile katsojalukuja tai seuraa makua. Taiteilija on tarkkanäköinen, jos hänellä on sanomisen vapaus."
Halpenevat tuotantomenetelmät ja pientuotannon edellytysten muut uudet mahdollisuudet eivät tietenkään tuota pelkkää hyvää ja kaunista. Esimerkiksi animaatioiden joukossa on nähty viime vuosina paljon tyhjänpäiväistä työtä. Laakso sanoo, että tekniikka ei ole onneksi enää itseisarvo:
"Nyt näkyy toivoa siitä, että tietokoneella tehtyyn animaatioon alkaa ilmestyä sisältöäkin. Tähän asti se on ollut enimmäkseen tekniikan opettelua ja esittelyä."
Menneisyys pitää nykyelokuvan elossa
Ohjelmistosuunnittelija Raimo Silius sanoo, että kaikilla tekniikoilla tehty animaatio on nyt hyvässä vaiheessa. Hän täsmentää, että Suomessa Turku lupaa hyvää animaatiolle.
Eniten Siliusta kuitenkin ilahduttaa kotimainen dokumentti:
"Suomalaisen pitkän dokumentin kärki on ollut tavattoman komeata jo useita vuosia. Suomalaiset dokumentaristit tekevät filmiä Suomesta ja Suomessa ja samalla maailmalla ja maailmasta. Homma on globaalisti hanskassa."
Raimo Silius on Tampereen elokuvajuhliin vuosikymmeniä vaikuttanut veteraani. Erityisesti joka vuosi nähtävät Arkiston aarteet ovat hänelle sydämenasia. Myös arkistoimaton menneisyys on välttämätöntä elävän taiteen monimuotoisuudelle.
"Jos menneisyys ei esiinny elokuvan nykyhetkessä, niin elokuvalla ei ole tulevaisuutta."
Arkiston aarteissa esiintyvät tällä kertaa Osuusliike Elanto, tamperelaiskirjailijat, talonpoikaismarssi sekä kokoelma Suomen suuria tragedioita. Lisäksi nähdään Yleisradion näkemyksiä viime lamasta.
