Adoptiolasta odottavan vanhemman aika on entistä pitempi. Pääsyy tähän on se, ettei lapsia yksinkertaisesti tule luovutukseen yhtä paljon kuin ennen. Tilanne koskee erityisesti kansainvälisiä adoptioita, joita on totuttu pitämään kotimaista adoptiota realistisempana ja nopeampana vaihtoehtona.
Monen lapsia adoptioon tarjoavan maan elintaso on viime vuosina noussut niin paljon, että lapsia annetaan adoptoitaviksi ensisijaisesti omaan maahan. Kansainväliseen luovutukseen ei riitä enää lapsia niin paljon.
"Samaan aikaan todella monet ihmiset haluavat adoptoida lapsen. Kysyntä ja tarjonta eivät enää pariin vuoteen ole kohdanneet," kertoo ylitarkastaja ja adoptiolautakunnan sihteeri Jonna Salmela sosiaali- ja terveysministeriöstä.
Suomeen tuli esimerkiksi Kiinasta vielä vuonna 2005 paljon lapsia, mutta sen jälkeen määrät ovat romahtaneet. Nyt kiinalaista lasta joutuu odottamaan pitempään kuin muista maista tulevia.
Viime vuonna adoptoitavia lapsia tuli Suomeen 176. Vuotta aikaisemmin luku oli 218, vuonna 2005 lapsia saapui 308. Tänä vuonna lokakuun 7. päivään mennessä vain noin sata lasta oli saapunut suomalaisten adoptiovanhempiensa luokse.
"Tänä vuonna ei varmasti päästä edes viime vuoden lukuihin," Salmela huomauttaa.
Monet valtiot ovat myös kiristäneet adoptiovanhemmille asetettuja vaatimuksia. Aivan viime kuukausien aikana tilanne on Salmelan mukaan johtanut siihen, että Kiinan esimerkin perässä yksikään Suomeen lapsia luovuttavista maista ei enää hyväksy hakijaksi yksineläjää.
"Adoptiopalveluja Suomessa tarjoavat järjestöt eivät enää ota yksinhakijoita listoilleen, koska se on turhaa", Salmela kertoo.
Kotimaisesta adoptiosta harhakäsityksiä
Suomessa kansainväliset adoptiot alkoivat selvästi lisääntyä vasta 1990-luvulla. Kun tietoisuus lisääntyi, hakijamäärät moninkertaistuivat. Samaan aikaan kotimaista adoptiota tavoittelevien määrä on jopa aavistuksen pienentynyt, arvioi Pelastakaa Lapset ry:n Pohjois-Suomen aluejohtajana 12 vuotta työskennellyt Anne Karppinen.
Pelastakaa Lapset ja kuntien sosiaalitoimistot hoitavat kotimaisten adoptiolasten sijoitusta. Kansalaisjärjestö on myös yksi kolmesta sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymästä kansainvälisen adoptiopalvelun antajasta Suomessa.
"Ennen saattoi puhua, että kansainvälinen adoptio olisi jotenkin lyhyempi prosessi kuin kotimainen adoptio, mutta enää se ei sitä ole", Karppinen sanoo.
Tilastojenkin perusteella asia todella näyttää olevan kehittymässä tähän suuntaan. Kansainvälistä adoptiota odottavia perheitä oli Pelastakaa Lapset ry:n listoilla esimerkiksi vuoden alussa 987 ja ulkomaalaisia lapsia järjestö sijoitti viime vuonna perheisiin 110. Näin ollen noin 11 prosenttia näistä perheistä on saanut lapsen kotiinsa. Kotimaista lasta odottavia perheitä taas oli 215 ja lapsia sijoitettiin 33. Näin ollen kotimaisen lapsen sai kotiinsa noin 15 prosenttia odottajista.
Karppisen mukaan ihmisillä on usein harhakäsitys, että kotimaisen lapsen adoptoitavaksi saaminen on erittäin harvinaista, suorastaan mahdotonta.
"Osa perheistä on tullut meille suoraan kansainväliseen adoptioon, mutta on saattanut vaihtaa kotimaiseen, kun heidän käsitystään on oikaistu."
Järjestö toivoo kuitenkin, ettei maan valintaa tehtäisi niinkään prosessin nopeuden perusteella, vaan valinnalle tulisi olla jokin muu syy.