Martinniemen vanhan koulun lattialla hehkuu DDR-valmisteinen sädetin vuosimallia 1973. Se huokuu samaa lämpöä kuin Nurkkanäyttämön teatteriyhteisö.
Nurkkanäyttämö on Kiiminkijoen opiston näytelmäpiiri. Aktiiveja tässä teatteriporukassa on koko 20 vuoden ajan ollut aina ainakin kymmenkunta.
Nurkkanäyttämön valtit ovat kotikutoisuus ja vahvat harrastajapersoonat sekä tietysti teatteritaide laidasta laitaan, klassikoista kotimaisiin kantaesityksiin, Alasalmeen ja Skiftesvikiin.
Nyt ryhmä harjoittelee 20-vuotiskavalkadia varten. Juhlanäytöksessä on osia lähes kaikista toiminta-aikana esitetyistä näytelmistä ja herkullinen pala Marilyn-sketsiä.
Ei kenenkään nurkissa
Nurkkanäyttämö toimii Martinniemen vanhalla koululla itsenäisesti mielummin kuin kenenkään toisen nurkissa.
Kiiminkijoen opisto yritti vielä syksyllä saada kulttuurille tilat entisestä Valintatalon kiinteistöstä Haukiputaan keskustasta. Kun kunta ei myöntänyt opiston 800 000 euron lainalle takausta, Kulttuurin Valintatalo on nyt jäissä.
Keskustaan olivat kovalla innolla siirtymässä myös nurkkanäyttämöläiset. He eivät kuitenkaan nurise, vaikka Martinniemen vanha hirsikoulu on vähän syrjässä ja vähän vetoinen.
"Siinä mielessä tämä on aivan ihana, kun tämä on tämmöinen intiimi ja täällä voi työskennellä omassa rauhassa. Mutta kylmähän tämä on kuin mikäkin ja pieni ja pahassa siivossa, kun täällä ei ole mitään mihin laittaa mitään", tiivistää näytelmäpiirin vetäjä ja ohjaaja Raija Päkkilä.
Raija on Rouva Nurkkanäyttämö. Hän on toiminut ohjaajana ryhmän koko olemassaolon ajan ja jo sitä ennen. Päkkilä tavallaan peri homman näyttelijä ja ohjaaja Mirjam Lankilalta, jonka oppilaana hän oli aikoinaan ennen kouluttautumistaan ammattiin ja vuoden mittaista ammattilaiskautta Mikkelin Teatterissa.
"Minusta piti tulla semmoinen oikein kuuluisa ja hyvä näyttelijä. Sitten elämä meni niin, että palasin kotiseudulle Haukiputaalle", Raija Päkkilä kertoo.
Nurkkanäyttämö syntyi monitoimitila Jatulin nurkassa. Siellä se joutui toimimaan discosalissa. Bändien korokenurkka soveltui jotenkuten myös näyttämöksi.
Ryhmän nimen keksi Risto Viinamäki. Hän ja Tarja Martti ovat molemmat pientä taukoa lukuunottamatta heiluneet mukana 20 vuotta.
"Yritin olla pois, mutta en voinutkaan. Joku vetää tänne aina uudestaan. Ei me itse tunneta olevamme syrjässä eikä syrjittynäkään. Meillä on hyvät puitteet: Raija vetäjänä, valomiehet ja valot, äänimiehet ja äänet", toteaa Viinamäki.
Hänen mielestään teatteriharrastus opettaa kanssakäymistä ihmisten kesken. "Senkin oppii, että ihmisellä on epäonnistumisen oikeus. Että ihminen saa töpätä elävässä elämässäkin, ei se niin vaarallista ole."
Pitkän linjan harrastajateatterilaisen roolirepertuaari on laaja: Ruusubaletin katolisesta papista Isä Rosanymuksesta Hiirenloukun Herra Paraviciniin.
"Anu Kaipaisen Ruusubaletti tehtiin ensimmäisenä siihen Jatulin nurkkaan. Sitten me lähdettiin pohjoismaisille harrastajateatteripäiville Rovaniemen Lappia-taloon. Siellä näyttämö tuntui olevan isompi kuin koko Jatuli, ja mehän oltiin ihan hukassa", Risto Viinamäki muistelee.
Seuraavaksi Liian paksu
Jatulin jälkeen Nurkkanäyttämö toimi vuoden Kerholassa, kunnes tuli Martinniemen vanhalle koululle harjoittelemaan. Seinän toisella puolella valmistettiin lasikuituveneitä. Sitten kaksi koululuokkaa erottanut väliseinä purettiin ja koulu muuttui teatteritilaksi.
Seuraavaksi on suunniteltu vasemman sivuseinän avaamista näyttämön kohdalta ja katsomon levittämistä seinästä seinään. Siten noin 70-paikkaiseen katsomoon saataisiin lähes parikymmentä lisäpaikkaa. Niille voi olla tarvetta, kun Nurkkanäyttämön uusi ensi-ilta, Sisko Istanmäen romaaniin perustuva Liian paksu perhoseksi valmistuu ensi keväänä.
Nurkkanäyttämö 20 vuotta -juhlakavalkadi Martinniemen vanhalla koululla sunnuntaina 8.12. ja maanantaina 9.12. kello 19.