Oulun tanssin keskus JoJo on tehnyt tiivistä yhteistyötä ulkomaisten yhteistyökumppanien kanssa jo vuosia.
Kun taannoista Oulun hakemusta Euroopan kulttuuripääkaupungiksi arvosteltiin kansainvälisten verkostojen vähyydestä, kritiikki ei voinut kohdistua kaupungin tanssitaiteeseen.
JoJon taiteellinen johtaja Katarina McAlester ja toiminnanjohtaja Helena Jäykkä ovat liikkuneet kuluvan viikon Ranskassa, oululaisen tanssin lähettiläinä.
Tänä iltana JoJolla on vierailuesitys Les Vents du Levant -tanssifestivaalilla Draguignanin kaupungissa.
"Ei tarvitse saada massoja liikkeelle, mutta ihmiset pitää saada", toteaa McAlester JoJon kansainvälisistä tavoitteista.
Pienuus kasvattaa
McAlesterin mielestä suomalaisen tanssikentän pienuus kasvattaa kansainvälisen yhteistyön merkitystä.
"Festivaaleja kiertäessäni laadin ohjelmistoa ja etsin uusia yhteistyökumppaneita."
"Eikä riitä että meiltä Suomesta lähdetään maailmalle, pitää pystyä myös vastaanottamaan", Jäykkä täydentää.
Molemmat ovat sitä mieltä, että ulkomaalaiset taiteilijat rikastuttavat alueen kulttuurielämää.
Oman kansallisen ja kansainvälisen toimintansa lisäksi JoJo on Suomen edustaja EU:n komission alaisen Culture-ohjelman rahoittamassa Trans Danse Europe -vaihto-ohjelmassa.
Tanssiryhmät Sloveniasta, Tanskasta, Tsekin tasavallasta, Puolasta, Belgiasta, Islannista, Ranskasta ja Oulusta valmistavat teoksia toistensa tiloissa sekä esittävät niitä kaikissa kahdeksassa maassa.
JoJon ja Pohjoisen valokuvakeskuksen uusi yhteinen taiteilija-asunto Oulun keskustassa vastaanottaa muun muassa Trans Danse Europe -ryhmiä.
Tukea tarvitaan
JoJon hakiessa itselleen taiteellista johtajaa kesällä 2005 tärkeimpiä kriteerejä oli kokemuksen lisäksi juuri kansainväliset suhteet.
Taiteellinen johtaja vastaa JoJon ohjelmiston sekä tuotanto-, esitys- ja kiertuetoiminnan suunnittelusta. Jäykkä oli valitsemassa McAlesteria.
"Katarina oli tunnustettu tekijä, jolla on näyttöä kansainvälisillä kentillä. Hän esittelee suomalaisia tanssitaiteilijoita ulkomaalaisille yhteistyökumppaneillemme", Jäykkä luonnehtii.
"Yhden ihmisen ambitio tarvitsee laajempaa tukea onnistuakseen", McAlester tarkentaa.
Ranskan-matkallaan McAlester ja Jäykkä tapaavat myös Trans Danse Europe -verkoston edustajat Avignonista. Verkosto valmistelee paraikaa hakemusta toimintakaudelle 2008-2012. Jojolla on lukuisia yhteistyökumppaneita myös ympäri Suomea.
"JoJon ulkomaalaiskontaktit on tarkoitus saada myös muiden suomalaisten tanssiryhmien käyttöön", McAlester sanoo.
Nomadi liikkuu
McAlester korostaa yhteistyön merkitystä koko taiteen kentällä. Oulussa voitaisiin tehdä paljon eri taiteenalojen hyväksi yhteistyöllä ja toisilta oppimalla.
"Jos tekijät suojelevat mustasukkaisesti omaansa, kyseenalaistuu koko taiteen olemassaolo. Ei voida elää tyhjiössä mutta ei myöskään täydessä umpiossa. Taide syntyy kommunikaatiosta."
Draguignanissa illalla nähtävä North Land - Nomade Cabaret toteutetaan yhteistuotantona ranskalaisen Rialto Fabrik Nomade -tanssiryhmän kanssa.
Teoksen koreografian on tehnyt ranskalaisryhmän johtaja William Petit JoJon tiloissa Oulussa.
Teos sai ensi-iltansa helmikuussa 2006 Kajaanissa ja sitä on esitetty Oulussa, Pyhäjärvellä ja Tampereella. Ranskasta esitys siirtyy Norjan Hammerfestiin Dance Festical Barents -festivaaliin.
Teoksen tanssijat, jotka koreografi Petit on valinnut koe-esiintymisten perusteella, ovat yhtä helsinkiläistä lukuun ottamatta oululaisia.
JoJon tuotannosta, tiedottamisesta ja hallinnosta vastaava Jäykkä muistuttaa tanssikeskuksen toiminnan työllistävästä vaikutuksesta:
"JoJon hankkeissa on vuosittain mukana 70-100 henkeä. Se miten eri taiteenlajit näkyvät meidän ajassamme riippuu pitkälti julkisesta rahoituksesta."