Yksivuotias parson russellinterrieriuros Jaffa on päättänyt haukkua ja lipoa itselleen oudon tulijan oikein kunnolla. Lysti loppuu, kun karvakuonon isäntä astelee eteiseen.
"Hiljaa!" Mikael Lindgren ärähtää.
"Hyvä, että on koira, niin saa edes jotakin komentaa", Lindgren naureskelee kotonaan vallitsevalle naisvallalle.
Työpaikallaan kolmen teini-ikäisen tyttären isä saa komentaa ihan virkansa puolesta - se kuuluu painin päävalmentajan hommassa luontaisetuihin. Ihan viime aikoina silläkin rintamalla on ollut tasaisen rauhallista, vähän liiankin rauhallista.
"Parilla viimeisellä leirillä on ollut aika hiljaista porukkaa", Lindgren sanoo.
Päävalmentaja epäilee, että painijoiden ajatukset ovat pyörineet tavallista tiukemmin edessä odottavissa arvokisoissa. EM-kisat alkavat tiistaina, ja kreikkalais-roomalaisen tyylin mitaleista väännetään Tampereella viikonloppuna. Kotikisan autuus on vähän kaksipiippuinen juttu.
"Toisille se passaa ja tosille ei. Kotiyleisön edessä painiminen saattaa jännittää tavallista enemmän. Jos sen saa imettyä vahvuudeksi, kotikisa on pelkkää plussaa", Lindgren sanoo.
Lindgren tietää, mistä puhuu, sillä 14 vuotta sitten hän oli itse Tampereen molskilla taistelemassa MM-mitaleista. Tilastokirjoihin jäi merkinnäksi neljäs sija, ja omaan mieleen mukavat muistot hyvistä kisoista.
"Kotiyleisö antoi aika paljon lisää ylimääräistä potkua. Toivottavasti se antaa nytkin meidän jätkiin samanlaista säpinää."
Yksi maapaikka
Jaffa on saanut mieleistään askarreltavaa: se rouskuttaa olohuoneen lattialla mehevää luuta. Kuola lentää, ja silmät ovat autuaasti sirrillään.
Luurohmun isännän olon tekisi yhtä autuaaksi yhden mitalin ja yhden olympiapaikan saalis.
"Tai yksi paikka ja kaksi mitalia", Lindgren lisää höyryä koneeseen.
"Ihan oikeasti yksi maapaikkakin tekee onnelliseksi. Mitali ilman olympiapaikkaa ei oikein riitä."
Tähän saakka olympiapaikan on suomalaisista paininut vasta Jarkko Ala-Huikku. Lindgren tietää, että lisäpaikat ovat Tampereella todella tiukassa: paikkoja on jaossa vain yksi jokaisessa sarjassa.
"Käytännössä se merkitsee melkein sitä, että pitää voittaa mestaruus", Lindgren suomentaa.
Haastetta lisää se, että Lindgren marssittaa kotiyleisön silmien eteen nuoren ja kokemattoman joukkueen. EM-pronssiaan puolustava Ala-Huikku on joukkueessa ainoa miesten arvokisoissa mitalipallille kiivennyt painija. Lindgrenin mukaan Ala-Huikun lisäksi läpilyöntiä voi odotella muutamalta muultakin suomalaiselta.
"Jani Haapamäki, Tero Välimäki ja reisivammastaan kuntoutuva Timo Kallio", Lindgren listaa.
"Heidän läpilyöntinsä on enää uskalluksesta kiinni. Matsissa pitää uskaltaa tehdä se, minkä osaa. Kun on kerran uskaltanut, uskaltaa toisenkin."
Levollinen mieli
Pekingin olympialaisten vuoksi Tampereen kisoilla on oma mielenkiintonsa. Olympialaiset vaikuttavat myös niin, että osa jo kisapaikkansa lunastaneista huipuista jättää EM-kekkerit väliin.
Suomen painille kotikisat ovat joka tapauksessa iso juttu.
"Itse asiassa kisat ovat lajille hirvittävän iso asia. Kotikisoissa menestyminen on imagokysymys ja oleellinen juttu painin jatkuvuuden kannalta", Lindgren toteaa.
Aika paljon on pelissä myös Lindgrenillä. EM-kisat ovat hänelle toistaiseksi 3,5-vuotisen päävalmentajauran tiukin paikka. Oletettua tiukemmaksi sen tekee loukkaantumisten suma.
"(Juha) Ahokkaan selkävammaan ja lopettamiseen meni yksi varma olympiapaikka. Eikä (Marko) Yli-Hannukselan polvivamma olisi paljon huonompaan aikaan voinut sattua", Lindgren manaa.
"Kaikesta huolimatta mieli on levollinen. Tällä joukkueella mennään ja taistellaan."
Levollinen mieli on myös Jaffalla. Se nukkuu sohvan nurkassa koiranunta herkkuluun jämät tassun alla jemmassa.