Kotikirkon urkujen pauhu lumosi Anja Hyyryläisen jo pikkutyttönä. Eläkkeelle hän jää toimittuaan unelma-ammatissaan yli 40 vuotta.
Lukumäärää on vaikea arvioida, mutta niitä on paljon. Isoja ja pieniä, valkoisia, kullanhohtoisia, värikkäitä, muun muassa savesta, lasista tai metallilangasta tehtyjä.
Erilaisia enkelifiguureita on koottu yli-iiläisen omakotitalon olohuoneen vitriiniin melkoinen parvi. Kokoelman omistaja, Kiimingin seurakunnan kanttori Anja Hyyryläinen arvioi, että enkeleistä on mahtunut vitriiniin arviolta vain puolet. Loput ovat ripoteltuina sinne tänne ympäri taloa.
Kanttorina kaikkiaan 41 vuotta toiminut ja pian eläkkeelle jäävä Anja Hyyryläinen keräilee mielellään muistoja herättäviä vanhoja esineitä. Enkeleillä on kuitenkin aivan erityinen sija sydämessä.
Varhaisin ja vaikuttavin enkelimuisto on lapsuuden joulukirkosta Rääkkylässä. Tyttönen istui äitinsä vieressä ja välillä tämän sylissäkin kuunnellen lumoutuneena Enkeli taivaan -virttä, jota paikalla ollut runsaslukuinen seurakuntalaisten joukko veisasi urkujen pauhatessa.
– Enkeli taivaan oli sitten se ensimmäinen laulu, jonka opettelin itse soittamaan alle kouluikäisenä. Opettelin sen korvakuulolta, joululahjaksi saamallani äänialaltaan yhden oktaavin torvella.
Lapsuudenkodissa, pohjoiskarjalaisessa maanviljelijäperheessä, ei vierastettu musiikkia.
– Äidillä oli hyvä lauluääni ja hän tykkäsi laulaa esimerkiksi aina kotiaskareita tehdessään. Päivä- ja yöunille nukahdettiin esimerkiksi Tiu tau tilheä, Mä olen niin pienoista ja Mustaa Saaraa kuunnellen.
Pikku-Anjan kiinnostus musiikkia kohtaan vain vahvistui kouluiän koittaessa, ja pian tyttö sai luvan harjoitella välitunneilla harmonin soittoa opettajansa opastuksella.
– Vanhempani ymmärsivät, että tässä on tosi kysymyksessä, ja niin meille kotiin hankittiin piano. Se oli maalla vielä 1960-luvun alussa harvinainen soitin.
Haave kanttoriksi ryhtymisestä oli virinnyt sekin jo lapsuudessa joulukirkon urkujen pauhussa. Kanttori-urkuriksi Anja Hyyryläinen – eli silloinen Vänskä – valmistui Sibelius-Akatemiasta ja hän sai ensimmäisen virkansa Puolangalta.
Nuoren kanttorin ja seurakunnan papin Toivo Hyyryläisen ensikohtaamisesta kirkon sakastissa ei mennyt kuin noin vuosi, kun vietettiin heidän häitään.
”Suurin rikkaus on ollut saada tehdä työtä eri-ikäisten kanssa, ja sen vuoksi olen tykännyt erityisesti kuorotyöstä. Yli-Iistä pitää ehdottomasti mainita se, että täällä on laulava seurakunta.”
Juhannuspäivänä Puolangan kirkossa pidetystä vihkitilaisuudesta kehkeytyi nuorenparin yllätykseksi melkoinen kansanjuhla.
– Häävieraita oli suntion mukaan paikalla noin 700. Kirkon sisälle mahtui heistä vain osa, sillä istumapaikkoja oli 450:lle.
Yli-Iin seurakunnassa avautui vähän myöhemmin samanaikaisesti sekä kirkkoherran että kanttorin virka. Hyyryläiset päättivät hakea paikkoja, joihin heidät valittiinkin.
– Yli-Iin pieni seurakunta oli meille molemmille toiveiden täyttymys. Pääsimme tekemään töitä toistemme kanssa kahdestaan.
Hyyryläiset ovat asuneet ja työskennelleet Yli-Iissä vuodesta 1981. Vuosikymmeniin mahtuu monenlaista, muun muassa valtakunnan rajat ylittäviä luottamustehtäviä. Anja Hyyryläinen on esimerkiksi käynyt kouluttamassa nais- ja lapsikuoroja Kalevalan seurakunnassa Vienan Karjalassa.
Vuosikymmenten aikana Yli-Iin seurakuntalaiset ovat tulleet kanttorille tutuiksi, suorastaan läheisiksi ja rakkaiksi.
– Suurin rikkaus on ollut saada tehdä työtä eri-ikäisten kanssa, ja sen vuoksi olen tykännyt erityisesti kuorotyöstä. Yli-Iistä pitää ehdottomasti mainita se, että täällä on laulava seurakunta. Se on ollut kanttorille tärkeää.
Eläkkeelle jäänti tarkoittaa Anja Hyyryläisen mielestä uudenlaiseen arkeen totuttelua. Kirjallisista harrastuksistaan tunnettu Toivo-puoliso on ollut eläkkeellä noin yhdeksän vuotta.
– Varmastikin tulee oltua enemmän meidän molempien kotipaikoilla Puolangalla ja Rääkkylässä. Rauhassa pitää miettiä vielä sitä, jäämmekö Yli-Iihin. Kahdeksanvuotias pojanpoikamme Onni on kyllä jo sanonut, että kauas emme saa täältä lähteä.
Anja Hyyryläinen
Omaa sukua Vänskä. Syntynyt Rääkkylässä 25.2.1955. Asunut Yli-Iissä vuodesta 1981.
Toiminut kanttorina 41 vuotta, josta 38 vuotta Yli-Iissä. Yli-Iin seurakunnan kanttori vuoteen 2010, kunta- ja seurakuntaliitosten jälkeen Oulujoen seurakunnan kanttori 2011–2018 ja Kiimingin seurakunnan kanttori 2019.
Eläkkeelle 1.9.2019. Läksiäisjuhla Kiimingin seurakunnassa Yli-Iissä 26.5.2019.
Toiminut myös musiikkikasvattajana sekä kansalaisopiston ja taidekoulun pianonsoiton tuntiopettajana. Johtanut useita kuoroja. Ollut säveltaiteen edustajana Oulun läänin taidetoimikunnassa, toiminut Oulun hiippakunnan hiippakuntakanttorina sekä useissa kirkkomusiikkialan luottamustehtävissä.
Valmistunut kanttori-urkuriksi Sibelius-Akatemiasta Kuopiosta 1978, suorittanut useita täydennyskoulutuksia.
Tasavallan presidentti myöntänyt Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan Ansioristin 2018. Saanut myös muita ansiomerkkejä ja tunnustuksia.
Naimisissa kirkkoherra, rovasti, kotiseutuneuvos Toivo Hyyryläisen kanssa. Yksi aikuinen poika ja yksi lapsenlapsi.
Harrastaa muun muassa mökkeilyä Puolangalla ja Rääkkylässä, luonnossa liikkumista ja luontokuvausta, vanhojen esineiden ja erityisesti enkeleiden keräilyä, karjalaisten perinteiden vaalimista sekä ristikoiden ratkontaa.