Vuoteen 2030 mennessä kaksinkertaistuu 75-vuotiaiden osuus Suomessa ja ikääntyneet tulevat suurimmaksi sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttäjäryhmäksi. Oulun väki on vielä nuorta, sillä kasvukeskukseen vanhuusbuumi tulee paljon myöhemmin kuin muualle. Pohjoisen keskuksen väki harmaantuu kuitenkin myös varmasti.
Oulun palvelustrategian tavoitteena on, että kaupungin yli 75 -vuotiaista asuisi vuonna 2007 kotona 91 prosenttia. Kuuden prosentin toivotaan olevan laitoshoidossa ja kolmen prosentin palvelukodeissa.
Jo nyt vanhusten laitoksiin on jonoja, ja kotona olokaan ei ole ongelmatonta.
"Saisi siivous- ja kotiapua sitten kun tarvetta on ja pääsisi hoitolaan kun ei pysty enää kotona asumaan." Tähän oululaisen ikäihmisen lausahdukseen pelkistyy vanhuuspolitiikkamme odotusten toivo, pelko ja tuska.
Oulun Höyhtyällä ja Kaukovainiolla tehdyssä ikääntyvien ehkäisevien kotikäyntien projektissa kotihoidon työntekijät haastattelivat yli 75-vuotiaita. Käyntien aikana selvitettiin ikääntyvien toimintakykyä ja palvelujen tarpeita, jotta ihmiset selviäisivät arjessa kotona hyvin. Mitä aikaisemmin esimerkiksi dementian oireet havaitaan, sitä paremmin voidaan sen etenemistä hidastaa.
Terveys on tärkein asia, mutta osana valtakunnallista hanketta tehty kokeilu osoitti, että myös monet pienet asiat voivat hankaloittaa ikäihmisten kotona olemista. Kynnykset voivat olla liian korkeita ja kylpyamme on poistettava, jotta reitti suihkuun olisi selvä.
Monen arki on karua; neljännes asui hissittömässä kerrostalossa toisessa tai sitä ylemmässä kerroksessa, eikä rollaattorilla kulku portaissa ei ole niitä helpoimpia asioita. Usein vanhoissa taloissa on sauna kellarissa. "Sinne on vaikea kulkea ja vielä vaikeampi päästä pois."
Joitakin vaivaa dementia, eikä lääkkeitä aina muisteta ottaa. Masentumisoireita oli joka viidennellä vanhuksella.
Puolet asui yksin. Naislesket kuvaavat hyvin suomalaisen yhteiskunnan ikäodotuksia.
Raportissa esitetään, että ehkäisevät kotikäynnit tulisi tehdä säännöllisesti vanhimmille kerran vuodessa. Ehkäisevä vanhustyö edellyttää myös yhteistyötä kunnan sosiaali- ja terveystoimen ja kulttuuritoimen sekä muun muassa seurakuntien, järjestöjen ja kuntalaisten kanssa.
Jatko on päättäjillä. On järkevää, että kaupungin pussista löytyvät siltä tarvittavat eurot. Ne tulevat myöhemmin säästöinä takaisin.
Ikäihmisten ja yhteiskunnan edut ovat samansuuntaiset, jos kaikki hoidetaan tyylikkäästi. Ihmiset haluavat asua kotona niin pitkään kun se on kohtuullista. Se käy myös vähiten yhteiskunnan kukkaron päälle.
Ylilyöntejä tulee kuitenkin helposti. Kaikista kamalin uhkakuva on, että vanhukset jätetään kotiin heitteille.
Pelkona on myös, että avohoitohuumassa unohdetaan laitokset. Niitäkin tarvitaan. Nyt vanhusten kroonikkolaitoksissa on valtava henkilökuntapula. Sen huomaa jokainen, joka käy omaisensa luona. Jäljet eivät saa olla samanlaisia kuin psykiatrisissa laitoksissa, joita purettiin liian reilusti.
Siten ei käy sivistysvaltiossa. Eihän?