Stora-Enson logistiikkapäällikön työstä vapaaherraksi siirtyneelle Juhani Klemolalle suunnistus, lenkkeily ja purjelento olivat tärkeitä harrastuksia jo työssä ollessaan.
Koluttuaan ensin Pohjoismaiden monet tunturit ja vuoret, hän päätti lähteä kiipeilemään Jugoslaviaan 1980-luvun alkupuolella.
"Maisemat olivat uskomattomat. Vuoren alla auringossa kimalteli Adrianmeri. Kolmimastoinen purjealus täydensi valokuvamaisen maiseman", Klemola muistelee.
Espanjan korkeimmalle vuorelle Teidelle hän on kiivennyt kolmesti, Ruotsin Kebnekaiselle kahdesti. Kolmas kerta jäi yritykseksi huonojen olosuhteiden vuoksi.
"Vuorta ei voi valloittaa, jos vuori ei anna siihen lupaa", Klemola muistuttaa.
Veijo Nurmikummun kanssa Klemola kiipeili Alpeilla vuonna 2005. Apuna miehillä oli narut ja jääkengät, yleensä matka taittuu ilman apuvälineitä.
"Breithornin huipulle päästyämme Zermattin kylä pilkotti pystysuoran seinämän alla muutaman kilometrin päässä. Sitä näkyä en unohda koskaan", Klemola kertoo.
Alpeilla jääseinämien jyrkkyys on jopa 45-65 astetta ja korkeutta seinämillä on satoja metrejä.
"Matkoillani tärkeintä ei päämäärä, vaan matkalla olo."
Romanian Karpaattien korkeimmalle Omu-vuorelle Klemola kiipesi vuonna 2007, mutta tähän mennessä haastavimman reissunsa hän teki yhdessä Taavi Palokankaan kanssa vuonna 2008 kiivetessään Kilimanjarolle toiseksi vaikeinta reittiä.
Vuori on yksi maailman korkeimmista, jonne voi kiivetä ilman varsinaisia kiipeilyvarusteita, kunhan on opas mukana.
"Kilimanjaron korkein huippu sijaitsee 5 895 metrin korkeudessa Kibolla. Vuori on nimetty Uhuru Peakiksi eli Vapauden huipuksi. Sen korkeimman huipun valloittaa vain joka neljäs yrittäjistä", Klemola kertoo.
Kilimanjarolle kiipeäminen vei miehiltä viikon. "Ilma oli niin ohutta, että pelkkä hengittäminen tuntui jo työltä."
Välietapeilla miehet yöpyivät teltassa. Päätepisteessä, noin neljän kilometrin korkeudessa, he viipyivät neljä vuorokautta, jotta keho ehti tottua ohueen ilmaan.
"Ylhäällä vaivanamme oli jatkuva, pistävä päänsärky, eikä henki kulkenut. Kävellen oireet helpottuivat. Rankkuudessaankin reissu oli kaiken vaivan arvoinen ja huikea kokemus."
Eläkkeelle jäänyt Klemola on kiivennyt myös useille "pienemmille nyppylöille" Bulgariassa ja Norjassa. "Haaveenani on kavuta Perun Andeille vanhaa Inka-reittiä sekä Tiibetin vuoristoon", Klemola sanoo.
Vaikka vaara kiehtoo miestä, terve pelko pitää hengissä.
"Vuorilla ollaan äärirajoilla, joten henkisen kantin tulee olla kova. Läheltä piti -tilanne voi sattua kohdalle. Huipun saavuttaminen on silti aina yhtä uskomaton tunne", Klemola lisää.
Kevyin perustein ja huonokuntoisena isoja vuoria ei pysty valloittamaan.
"Ennen vuorelle lähtöä on aina annettava omat reittitiedot ja aikataulu, jotta vahingon sattuessa etsijät osaavat suunnata oikeaan paikkaan. Kännykät toimivat nykyisin jopa 4,5 kilometrin korkeudessa, joten avun saantikin on aiempaa helpompaa."