Ko­ti­hoi­don ja hoi­to­ko­tien yh­teis­työ­tä ke­hi­tet­tä­vä

Vanhukset kokevat hoitokotiin siirtymisen ja oman kodin jättämisen hyvin raskaaksi. He jäävät siirtymävaiheessa usein myös vaille riittävää tukea ja tietoa.

Vanhukset kokevat oman kodin jättämisen erittäin raskaaksi, todetaan tuoreessa väitöstutkimuksessa.
Vanhukset kokevat oman kodin jättämisen erittäin raskaaksi, todetaan tuoreessa väitöstutkimuksessa.
Kuva: Peura Pekka

Vanhukset kokevat hoitokotiin siirtymisen ja oman kodin jättämisen hyvin raskaaksi. He jäävät siirtymävaiheessa usein myös vaille riittävää tukea ja tietoa.

Tutkijan mukaan siirtymävaiheessa tarvittaisiin nykyistä enemmän omaisten, kotihoidon ja hoitokotien yhteistyötä. Myös kuntien olisi syytä pohtia kotihoidon ja hoitokotien hallinnollista yhteistyötä, sillä niiden erillinen hallinto ja erilainen toimintakulttuuri eivät tue siirtymävaiheen onnistumista.

- Vanhusten hyvälle elämälle hoitokodissa luodaan perusta jo siinä vaiheessa, kun he asuvat vielä kotonaan. Hoitajien pitäisi ottaa nykyistä näkyvämpi vastuu vanhusten hoidosta siirtymävaiheen aikana, koska heillä on koulutuksensa puolesta parhaat valmiudet siihen, toteaa terveystieteiden lisensiaatti Annukka Klemola.

Klemola selvitti väitöskirjatutkimuksessaan, miltä vanhuksesta tuntuu jättää kotinsa ja siirtyä asumaan vieraaseen ympäristöön. Hän haastatteli keskipohjalaisia vanhuksia kodeissa ja hoitokodeissa. Tutkimus tuo uuden näkökulman vanhustyön kehittämiseen, sillä Suomessa ei ole aiemmin tutkittu kulttuurisesta näkökulmasta, mitkä ovat vanhusten kokemukset oman kodin jättämisestä ja hoitokotiin siirtymisestä.

Tulosten perusteella lähtökohdat hoitokotiin siirtymiselle olivat huonot alusta alkaen, sillä vanhukset hakeutuivat harvoin omasta halustaan hoitokotiin eikä hoitokotihakemuksen tekemiseen ollut aina perusteltua syytä.

- Hoitokotien tehtäväkeskeinen toimintakulttuuri ja asukkaiden erilaisuus heikensivät siirtymävaiheen onnistumista. Ajatus kuoleman tuomasta helpotuksesta pahaan oloon oli monen vanhuksen toive.


Hoitokoti tuo turvaa, mutta oman elämän hallinta kärsii

Elämä hoitokodissa ei vastannut kotona asuvien vanhusten toiveita. Hoitokoti tarjosi turvallisuutta, mutta se merkitsi myös oman elämän hallinnan menetystä. Hoitajat päättivät asioista vanhusten puolesta.

Vanhuksilla oli jäljellä voimavaroja, joita he olisivat voineet hyödyntää elämässään. Elämä kulki päivästä toiseen samanlaisena, toiset asukkaat jäivät vieraiksi eikä yhteisöllisyyttä syntynyt.

- Vaikka hoitajien työtä arvostettiin, heidän kiireensä toi vanhuksille pahaa oloa. Hoitokodista puuttui kodin tuntu, katsoo väittelijä.

Klemolan väitöskirja tarkastetaan Kuopion yliopistossa perjantaina.

Ilmoita asiavirheestä