1960-luvun lopulla rakennettu Ylivieskan uimahalli on Maria Lehdolle, 23, kuin toinen koti. Tosin juuri nyt halli ei ole kovin kotoisa. Lehdon pitkäaikaisen harjoittelupaikan peruskorjaus vie vielä tovin: on vain pölyä, melua ja nurkissa häärääviä rakennusmiehiä.
"Kyllä kelpaa harjoitella uintiliikkeitä", yksi remonttireiskoista velmuilee, kun Lehto tutkii uutta laatoitusta tyhjän altaan pohjalla.
Nykyisin Helsingissä asuvan Lehdon tuomio on armollinen.
"Tästä tulee nopea allas."
Mistä sen tietää?
"Sen vain tietää", Lehto naurahtaa ja levittää käsiään.
Kyse on huippu-uimarin vaistoista, joiden terävyydestä kertoo 23 aikuisten SM-mitalin kokoelma. Nyt Lehto on valmis ottamaan paikkansa maajoukkueesta.
Rintauinnista
tuli päälaji
Vajaan kolmen viikon päästä Suomi isännöi lyhyen radan EM-uinteja Helsingissä. Jos Lehto nousee Mäkelänrinteen uintikeskuksessa lähtöpallille joulukuun 7. päivän aamuna, on kaikki hyvin: tuolloin ohjelmassa ovat 50 metrin rintauinnin alkuerät.
Lehto tunnetaan uintiväen sisäpiirissä ennen kaikkea rintauimarina.
"Pettynyt olen, jos en saa EM-kisarajaa (32,47) rikki", uransa ensimmäisiin arvokisoihin tähyävä Lehto myöntää.
Tuleva viikonloppu näyttää, miten EM-unelman käy. Hämeenlinnan GP-kisat on viimeinen mahdollinen paikka näyttöjen antamiseen.
"Oma ennätys (32,55) on pistettävä uusiksi. Uinti tuntuu todella hyvältä, joten olen luottavainen."
Lehto osallistuu Hämeenlinnassa myös 100 metrin rintauintiin ja 100 metrin sekauintiin.
Ylivieskalainen uskoo kykyihinsä, mutta kaiken varalle on laadittu suunnitelma B. Helsingin EM-kisat on karnevaali, josta kukaan uinti-ihminen ei halua jäädä paitsi.
"Siksi olen ostanut liput katsomoon kahdelle päivälle", Lehto paljastaa.
Mikä on lippujen kohtalo, jos EM-kisaraja alittuu?
"Pitää varmaan antaa ne omille kavereille."
Stadissa mutta
ei stadilainen
Lehto ponnisti kansalliseen uintieliittiin pikkukaupungista. Ylivieskan harjoitteluolosuhteita ei voi verrata Helsingin tai Oulun vastaaviin, mikä nostaa saavutusten arvoa.
"Ylivieskan halliremontti tuli tarpeeseen", uimari myöntää.
Lukiovuosinaan Lehto ehti asua Tampereella. Helsinkiin uimari muutti syksyllä 2005.
Nykyinen harjoittelumiljöö vastaa huippu-urheilun vaatimustasoa. Uintiharjoitukset Lehto tekee Mäkelänrinteessä valmentajansa Mika Kekäläisen johdolla.
"Saa nähdä, mihin tässä asettuu. Stadilaisena en itseäni pidä."
Voisitko kuvitella palaavasi Ylivieskaan?
"Ei se mahdotonta ole. Tykkään paikasta. Täällä on suorapuheisia ihmisiä", Lehto sanoo.
Mummo lupasi
palkintokaapin
Lehto aloitti uintiuransa 8-vuotiaana Heikki Vallin ryhmässä. Pian selvisi, että kuorolaulua harrastanut tyttö on myös lahjakas urheilija.
"Olen hyvin kilpailuhenkinen", Lehto tunnustaa.
Toisin kuin valtaosa ikätovereista, Lehto on jatkanut määrätietoista harjoittelua näihin päiviin asti ja tehnyt monia asioita urheilun ehdoilla.
Kilpauimarin arjesta on luksus kaukana. Maisemat eivät juuri vaihdu, kun Lehto sahaa altaassa edestakaisin päivästä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen.
"Ai, onko altaassa tylsää? Aika usein on", Lehto kuittaa pilke silmäkulmassa.
Todellisuudessa Lehto pitää harjoittelusta. Hänelle uiminen ei ole pakkopullamaista työntekoa, vaan elämäntapa.
"Vesi on minulle hyvin luonnollinen elementti."
Viime kausi oli Lehdolle vaikea: tekniikkaongelma näkyi tulostaululla ja jumitti pääkopan - mutta vain hetkellisesti. Uinti maittoi taas, kun yksi käytännön ongelma oli ratkaistu.
"Ylivieskan-kodissa on kaksi täyttä palkintokaappia. Kun uhkailin isää lopettamisella, mummo lupasi ostaa kolmannen hyllyn", Lehto virnistää.