Heinäpäässä
asuvalla
pirteällä ja reumasairaudesta huolimatta reippaalla
Alli Kososella (o.s. Mattila), 85, on ainutkertaisia tarinoita kerrottavanaan. Hän nimittäin palveli 18-19-vuotiaana lottana Mikkelin päämajan viestikeskuksessa Lokissa.
Hän oli paikalla, kun valtakunnankansleri Adolf Hitler vieraili yllättäen Mikkelissä marsalkka Mannerheimin 75-vuotispäivillä 4. kesäkuuta 1942. Hänellä on kotialbumissaan täsmälleen sama kuvasarja kuin tällä viikolla Ilta-Sanomissa julkaistu. Kososen mukaan kuvat otti vartijana työskennellyt suomalainen sotilas.
Tähän mennessä Kosonen ei ole puhunut muistoistaan, sillä päämajan viestikeskus oli aikanaan huippusalainen. "Se oli niin tarkkaa, ettei mitään uskaltanut puhua. Kotiväkeni ei tiennyt missä olen, se oli niin salaista. Ei saanut kirjeissäkään mitään puhua."
Kunnollista pesupaikkaa ei ollut ja kerran hän oli käynyt pesemässä paksun tukkansa järven rannassa ja laittanut sen jälkeen hatun märkään päähänsä. Puseron ylänappi unohtui auki. Vastaantullut marsalkka Mannerheim pysäytti, koputti kepillään leukaan ja sanoi:
"Lotta, nappinne on auki. Laittakaapa se kiinni."
Komennus Mikkeliin
Alli Kosonen on syntynyt Mäntässä, mutta kasvanut Karjalassa, Imatralla, missä hän kävi koulunsakin.
"Olin koulussa, kun 1939 talvisota alkoi."
Hänen isänsä oli sähköttäjä ja hän oli ehtinyt olla kesätöissä Valtion Puhelimella. Isällä oli määräys, että Alli Kososen piti mennä koko Kannaksen ilmavalvonnan aluekeskukseen. Siellä hän oli talvisodan ajan.
"Kun kesäsota alkoi, olin ehtinyt käydä lottakoulun viestikurssin", Kosonen kertoo. "Kun tulin koulusta, isällä oli kädessä määräys, että on lähdettävä Mikkelin Lokkiin."
Oli juhannusaatto, eivätkä junat tai mitkään julkiset yhteydet pelanneet. Komennus jännitti niin, ettei Kosonen vieläkään muista, miten pääsi perille. Puhelinkeskus oli joka tapauksessa vuoressa ja hänet kuvattiin sen edessä.
"Me asuttiin matkustajakoti Mikkelissä, kaikki lotat. Meitä oli neljä tyttöä maalta, loput Helsingistä", hän kertoo ja nauraa, etteivät kaupunkilaiset tahtoneet hyväksyä "heitä moukkia", neljää Imatran Valtionpuhelimen työntekijää, kun he eivät osanneet tupakoida eivätkä "maalata".
Töitä oli kolme tuntia, sen jälkeen oli kolme tuntia vapaata. Kosonen muistaa, ettei ollut koskaan öisin töissä, mutta puolille öin saakka vuorot kestivät. Työntekijöitä oli satakunta ja Kososen pöydässä oli kymmenen kenraalin puhelimet sekä yhteys Helsingin kautta Berliiniin. Hänen muistinsa mukaan tuota linjaa käytettiin marskin adjutantin pyynnöstä kerran, sillä Mannerheimilla oli käytössään oma linja.
Mannerheim kiitti
Mannerheimin ohella Kosonen muistaa parhaiten kenraali A.F. Airon (1898-1985), joka toimi päämajamestarina ja sittemmin yleisesikunnan päällikkönä. Mannerheimin oikea käsi oli pienikokoinen ja Kosonen muistaa kuinka hän "tanssi" ja pyörähteli ylipäällikön vierellä ja joutui katsomaan häntä ylöspäin.
"Mannerheimista sanottiin, että hän oli jyrkkä. Minusta hän oli hyvin mukava, lempeä, hymyilevä, ei koskaan virkaintoinen", Kosonen muistaa.
"Mikä parasta, hän tuli käymään Lokissa. Hän sanoi minulle, että näin nuori ja näin vastuullisessa tehtävässä. Hän ojensi kätensä ja sanoi, että kiitän teitä. Se on paras kiitos, mitä olen saanut."
Alli Kosonen oli vielä sairasvapaalla, kun Adolf Hitlerin kerrottiin tulevan Mannerheimin syntymäpäiväjuhliin. Hän meni silloisen Virasojan, sittemmin Immolan aseman luo, mihin marsalkan esikuntajuna oli pysäköity. Hän oli toisella puolella aidan takana, kun Hitler ja Mannerheim seurueineen nousivat salonkivaunuun.