Yksi Jäälissä palaneen rivitalon asukkaista oli Maarit Honkanen, joka sai soiton tapahtumasta työpaikalleen ja ryntäsi heti kotiinsa katselemaan tuhoa, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä.
"Tämä on aivan järkyttävää. Minulla oli asunnossani hirveästi rakasta tavaraa vanhoista valokuvista lähtien. Tietysti televisio ja soittimet harmittavat myös", Honkanen suri.
Hän toivoi, että suojassa ollut passi olisi säilynyt vahingoittumattomana, sillä kolmen viikon päästä on tarkoitus lähteä matkalle Bulgariaan.
Honkanen oli kuitenkin huojentunut siitä, että yhdeksän- ja kymmenvuotiaat lapset olivat turvassa isänsä luona eivätkä kotona. Keskiviikon ja torstain väliseksi yöksi Honkanen meni ystävänsä luokse.
Asuntoja löytyy
Kiimingin kunnan sosiaalitoimi ja Suomen punainen risti miettivät tilapäismajoitusta kodittomiksi jääneille asukkaille, mutta keskiviikon ja torstain väliseksi yöksi kenelläkään ei ollut tarvetta tilapäismajoitukseen.
Sosiaali- ja terveysjohtaja Hilkka Huusko kertoi, että kunnassa on tehty varautumissuunnitelma juuri tällaisten tapausten varalle. Tilapäismajoituspaikkoja ovat päiväkodit tarvittaessa.
Vuokranantajan Kunta-asuntojen kiinteistöpäällikkö Keijo Fonselius kertoi keskiviikkoiltana, että vuokralaisille järjestyy pidempiaikaisempiakin asuntoja Kiimingistä palaneiden kotien tilalle.
Kaikkiaan asukkaita rivitalossa oli toistakymmentä. Talossa asui paljon lapsiperheitä.
Palo alkoi talon keskimmäisestä asunnosta, ja poliisi alkoi tutkia syttymissyytä. Puurakenteinen rivitalo on rakennettu 1970-luvulla. Asunnot olivat ennen kunnan vuokrataloja, mutta Kiiminki myi ne Kunta-asunnot Oy:lle, koska se halusi säästää ylläpitokuluissa.
Jäälin Käpytielle ja Jäälintien risteykseen kerääntyi paljon yleisöä katsomaan tulipaloa ja sammutustöitä. Anna-Mari Backman seurasi tapahtumia edessään kotipihallaan kyläilemään tulleiden äitinsä Ritva Holtinkosken ja veljensä vaimon Katja Holtinkosken kanssa.
"Oli aivan ällistyttävää, kuinka nopeasti tulipalo laajeni koko taloon. Aluksi näin, kun lieskat löivät katon läpi, ja yhtäkkiä koko rakennus roihusi. Palolla oli aivan hirvittävä voima", Backman kuvaili.
Hän sanoi katselleensa tulipaloa järkyttyneenä ja menneensä lievään sokkiin. Palokunnan odottelu tuntui kestävän ikuisuuden, vaikka jälkeenpäin ensimmäisen paloauton kerrottiin tulleen seitsemässä minuutissa hälytyksen teosta.
"Meidän nelivuotiaalle Miikalle tämä oli tietysti pahin järkytys. Hän huomasikin ensimmäisenä lieskat ja kysyi, että äiti, mikä palaa", Backman kertoi.