Nuoret viettävät netissä yhä suuremman osan ajastaan, mutta eivät saa välttämättä lainkaan kasvatusta netin käyttöön. Mediakasvatus onkin jäänyt lapsipuolen asemaan Suomessa.
Psykologian tohtorit Anu Mustonen ja Tarja Salokoski vaativat vajaa vuosi sitten -- Jokelan koulusurmien aikoihin -- ilmestyneessä raportissaan mediakasvatuksen lisäämistä kautta linjan Suomessa.
"Mitään ei ole tapahtunut", Salokoski sanoo nyt.
Mediapsykologit haluaisivat nettikasvatuksen kiinteäksi osaksi koulujen toimintaa. Tällä hetkellä se pyörii kansalaisjärjestöjen, projektien ja yksittäisten opettajien kiinnostuksen varassa.
Paikoin asiat ovat hyvinkin. Esimerkiksi Tampere on palkannut oman mediapedagogin. Osa opettajista kuitenkin vierastaa mediakasvatusta.
"Moni opettaja sanoo, ettei netissä jaksa roikkua, kun se on niin vieras maailma. Siksi asia pitäisi ajaa sisään jo opettajakoulutuksesta lähtien", Anu Mustonen toivoo.
Mediakasvatuskampanjat suunnataan usein yläkouluikäisille.
"Jos kasvatus alkaa vasta murrosiässä, se on aivan liian myöhään. Kasvatus pitäisi aloittaa jo päiväkodeissa", Mustonen jatkaa.
Leikki-ikä onkin sopiva aika ryhtyä kasvattamaan lapsia vastuullisiksi netin käyttäjiksi. Jotkut päiväkodit ovat jo tilanneet asiantuntijoita puhumaan netin käytön opettamisesta lapsille.
Kyse ei ole tekniikan vaan medialukutaidon opettamisesta.
Lapsi tietää enemmän kuin kasvattaja
Päävastuu mediakasvatuksesta kuuluu tietenkin vanhemmille. Kasvatus alkaa jo vauvaiässä siitä, ettei televisio pauhaa päällä jatkuvasti, kun lapsi leikkii olohuoneessa.
Nettikasvatus jää usein antamatta siksi, etteivät aikuiset tunne verkkomaailmaa. Sama epätietoisuus koskee sekä vanhempia että muita kasvattajia.
"Vaikea työtä on tehdä, jos ei ymmärrä mitään sisällöistä, joiden parissa lapset ja nuoret viihtyvät", Tarja Salokoski toteaa.
Seuraavalla sukupolvella tätä ongelmaa tuskin enää on, mutta vielä nyt lapset tuntevat netin sisällön paljon paremmin kuin heidän vanhempansa.
Moni vanhempi ei tutustu lapsen nettimaailmaan, koska ei tunne asiaa omakseen eikä ole siitä edes kiinnostunut. Vanhemmat kaipaavatkin tietoa nettikasvatuksen keinoista.
Hyväuskoisuuttaan vanhemmat luulevat, että kaikki on hyvin, kun lapsi istuu omassa huoneessaan koneen ääressä. Samalla he ajattelevat, ettei se meidän Pekka netissä räiski, vaan naapurin Ville.
Monet lapset Suomessa jäävät nettiin liian yksin. He saattavat joutua kohtaamaan sellaista, mitä he eivät vielä pysty omin avuin käsittelemään.
Netin käytön aikarajoitteet eivät riitä. Salokoski kehottaa kasvattajia tutustumaan niihin palveluihin, joita lapset ja nuoret käyttävät. Sinne vaan Irc-galleriaan ja Habboon mukaan, äidit ja isät!
"Vanhemman pitäisi tietää, missä lapsi liikkuu netissä, mitä hän siellä tekee ja kenen kanssa. Ihan samoin kuin tiedetään, kenen kanssa lapsi pyörii kaupungilla."
Parhaiten lasten netin käyttöä rajoittavat ja lasten kiinnostuksen kohteista tietävät sellaiset vanhemmat, jotka pelaavat itse tietokonepelejä ja käyttävät paljon nettiä.
Välittäminen ja maalaisjärki riittävät
Nettikasvatus ei vaadi vanhemmalta kasvatustieteen tai tietotekniikan opintoja. Välittäminen ja maalaisjärki riittävät.
Vanhemman pitää vain istua nuoren koneen ääreen ja pyytää näyttämään, missä tämä viettää aikaansa. Istuuhan hän kaukalon laidalla silloinkin, kun nuori pelaa jääkiekkoa.
Vanhemman välinpitämätön asenne saa nuoren vetäytymään nettimaailmaan ja pistämään rajat kiinni.
Vanhemman pitää tulla mukaan ja tuoda oma elämänkokemus peliin. Sisällöistä keskustellaan yhdessä, ja asioita kyseenalaistetaan.
"Kriittinen näkökulma on mediakasvatuksen tärkein juttu", sanoo Anu Mustonen.
Lapselle tulee opettaa, ettei kaikkea pidä uskoa ja että itseä tulee suojella. Taito käsitellä tietoa on paras suoja, eikä itsestään pidä antaa liikaa tietoja.
Lapset ja nuoret tarvitsevat aikuisen tukea sisältöjen tulkintaan ja keskustelua median suhteesta todelliseen maailmaan. Taidot eivät kartu kehityksen, vaan kasvatuksen kautta.
Nuoren kanssa on hyvä keskustella myös tarpeista, jotka ohjaavat häntä käyttämään netin palveluja. Sisältöjä opetellaan myös valikoimaan.
Pienemmät lapset tarvitsevat ennen kaikkea rajoituksia. Lasta pitää suojella näkemästä sellaista, mikä hänelle ei sovi. Vanhempien velvollisuus on tuottaa pettymyksiä asettamalla rajoja, myös netissä. Tämä lisää turvallisuuden tunnetta lapsessa.
Kiellot eivät pure ääri-ilmiöihin
Mediapsykologit eivät usko kieltojen tehoon netin ääri-ilmiöiden torjunnassa. Onhan se jo nähty. Netti on loputon suo. Pedofilia on laitonta, mutta pedofiilit osaavat suojata toimintansa hyvin vertaisverkkoihin, eikä pakettia hallitse kukaan.
Valvontaa tarvitaan -- ja nuorille yhä helpompia keinoja ilmiantaa asiattomuuksia netistä.
"Eniten asioihin voidaan vaikuttaa kasvatuksen keinoin lisäämällä ihmisten viisautta", uskoo Mustonen.
Onko todella näin? Voiko nettikasvatus oikeasti vähentää ääri-ilmiöiden, kuten ampumisvideoiden esiintyvyyttä netissä?
"Kyllä. Mediakasvatuksella on voitu hiukan vähentää esimerkiksi nettikiusaamista", Mustonen sanoo.