Oulu Matkallaan Oulun merimieskirkkoon kävijä joutuu seisahtumaan sataman portilla. Vierailu satama-alueella vaatii tiukkojen turvallisuusmääräysten takia aina luvan. Alueella pörrää tavarajunia ja jättimäisiä työkoneita, joten kulkijan pitää olla erityisen varovainen.
Johtava satamakuraattori Antti Härö huolehtii merimiesten henkisestä, kulttuurillisesta ja sosiaalisesta hyvinvoinnista käytännönläheisesti.
Härö kertoo, että merimiehillä on jatkuvasti pientä stressiä päällä. Laivojen satamassaoloajat ovat lyhentyneet ja miehistömäärät vähentyneet. Merenkulkijoilla on vapaa-aikaa niukasti.
"Kun laiva tulee satamaan, käyn jututtamassa porukan, kuuntelen murheet, toiveet ja tarpeet ja yritän vastata niihin. Vien laivoille ulkomaalaisia lehtiä, käytän merimiehiä ostoksilla ja kaupunkikierroksilla. Merimiehillä on kaikesta kysyttävää, on kysymyksiä Oulun ja Suomen historiasta ja maantieteestä, jopa kännyköiden toimivuudesta ja hinnoista", Härö kuvaa työtään.
Asioita hoidellaan pääasiassa englanniksi ja tarpeen tullen kansainvälisellä huitomiskielellä. Saarnaaminen ei kuulu toimenkuvaan.
Ulkomaalaiset merimiehet ovat kirkon suurin kävijäkunta. Vuonna 2006 kirkolla kävi noin 700 ja laivoilla Härö tapasi 1 500 merimiestä. Keskieurooppalaiset merimiehet ovat merillä 2-4 kuukautta ja yhden kuukauden kotona, aasialaisilla saattaa mennä laivalla kokonainen vuosikin kerralla, joten koti-ikävä on.
Merimieskirkon toiminta rahoitetaan omilla varainhankinnoilla sekä erilaisin avustuksin ja lahjoituksin. Auton rahoitus järjestyi ulkomailta, ja se onkin ollut välttämätön hankinta, koska Härö käy myös Vihreäsaareen saapuneilla laivoilla. Varoja tarvittaisiin tällä hetkellä esimerkiksi uusien polkupyörien hankintaan, joita lainataan merenkulkijoiden käyttöön.
Härö on tehnyt töitä merimieskirkolla seitsemän vuotta. Hän on koulutukseltaan diakoni, mutta jotkut puhuttelevat häntä pastoriksi tai padreksi. Työssä Häröä innostaa vaihtelevuus ja erilaisiin kulttuuritaustoihin tutustuminen. Hänen työpäivänsä venyvät ja vanuvat laivojen saapumisaikojen mukaan.
"Monesti maakravut olettavat, että merimiehet ovat pakanallista kansaa, mutta suurin osa heistä kuuluu kirkkoon. Minulla on ollut uskomattoman hyviä keskusteluja heidän kanssaan, osa niistä on uskonnollisia osa taas ei. Kirkko kuuluu merimiehen elämään tavalla tai toisella. Laivoilla uskonnosta tuskin puhutaan kovin paljon, koska pienestäkin miehistöstä kaikki saattavat olla eri maista ja edustaa eri uskontoja."
"Kaikki ovat merimieskirkkoon tervetulleita ihonväriin, kokoon, ja uskontoon tai vaatetukseen katsomatta. Laivoilla voi olla tiukka hierarkia, mutta kirkon ovella tittelit jäävät pois", Härö katsoo.