Taistelujen kiihdyttäminen vain syventää kriisiä. Kun Vladimir Putin vannoi Venäjän kostavan Moskovan tuella Tshetshenian presidentiksi nousseen Ahmad Kadyrovin murhan, verta vuotaa yhä enemmän. Viisaampaa olisi etsiä neuvotteluratkaisua.
Pommi-iskut ovat inhottava tapa käydä sotaa, eikä sissisota tee niitä yhtään puhtaimmiksi. Vaikka iskun tavoite saavutettaisiin, miltei poikkeuksetta uhreiksi joutuu myös viattomia siviilejä. Niin kävi myös Groznyissä, jossa tshetsheenisissit onnistuivat surmaamaan ykkösvihollisenaan pitämänsä presidentti Ahmad Kadyrovin. Sunnuntaina Voitonpäivän juhlan yhteydessä pääkaupungin urheilustadionilla tehdyssä iskussa kuoli lukuisia muita ihmistä, joukossa ainakin yksi lapsi.
Kymmenet loukkaantuivat. Heidänkin joukossaan oli lapsia ja vanhuksia, joskin myös sotilaita. Eikä edes vihatun presidentin murha ole hyväksyttävä.
Venäjän Pohjois-Kaukasuksen joukkojen komentaja Valeri Baranov vammautui pahasti. Siitäkin sissit riemuitsevat. Toivottavaa olisi, että he ymmärtäisivät vastaavasti surra monien sivullisten karmeaa kohtaloa. Niin ei käyne. Uskottavampaa on, että Venäjän valtaa vastustavat saavat tapahtuneesta vain lisää kiihkoa.
Taitavasti betonirakenteiden sisään sijoitettu pommi oli samalla viesti siitä, että sissit pystyvät toimimaan yllättävällä tavalla. Heitä on soluttautunut koko yhteiskuntaan, myös julkisten rakennusten korjauksia tekevien joukkoon.
Viileää harkintaa puuttui myös Venäjän presidentiltä Vladimir Putinilta, joka vannoi kostoa Moskovan tuella viime lokakuussa presidentiksi nousseen Kadyrovin murhasta. Se enteilee Venäjälle kalliiksi käyneen sodan kiihdyttämistä. Yhä enemmän verta vuotaa, yhä enemmän myös syyttömiä siviilejä, naisia, lapsia ja vanhuksia kuolee, kun massiivisen sotakoneiston kierroksia lisätään.
Kadyrovin menetys oli epäilyksettä Venäjän johdolle katkera pala, tehtiinhän hänen presidentiksi saamisekseen valtavasti taustatyötä ja uhrattiin paljon rahaa. Merkittävät vastaehdokkaat raivattiin listalta monenkirjavalla pykäläkikkailuilla ja myös karkealla uhkailulla. Siltikin Kadyrovin kannattajiksi ilmoittautui vain ani harva tshetsheeniäänestäjä. Siitä huolimatta ääntenlaskennan jälkeen hänen ilmoitettiin saaneen ylivoimaisen voiton. Kansainväliset tarkkailijat havaitsivat vaalin yhteydessä paljon epäselvyyksiä.
Ensimmäisen Tshetshenian sodan aikaan Kadyrov taisteli sissien joukossa Venäjän armeijaa vastaan. Hän oli islamia opiskellut ja hoiti tuohon aikaan uskonnollisen johtajan, muftin, tehtäviä. Riitautuminen entisten sissitovereiden kanssa teki Kadyrovista Moskovan liittolaisen. Hän käytti sumeilematta valtaa ja hankki itselleen ja perheelleen myös taloudellista vaurautta Venäjän avulla.
Kaikki viittaa siihen, että Venäjä alkaa etsiä vastaavaa keulahahmoa. Samalla otteet toisin ajattelevia kohtaan kovenevat. Kriisin osapuolten raa´at menetelmät laajentavat ja voimistavat koston kierrettä.
Venäjä ja Neuvostoliitto ovat vuosikymmenistä toiseen yrittäneet alistaa tshetsheenejä muun muassa väestönsiirroin. Toisenlaisen ratkaisun etsiminen olisi viisasta, mutta Venäjän johto kokee aloitteen neuvottelukosketuksesta alentavaksi. Suurvallan perinteitä epätoivoisesti vaaliva maa haluaa näyttää edes jossakin mahtiaan. Murheet vähenisivät kuitenkin paljon, jos Tshetshenia rauhoittuisi laajan autonomian saadessaan. Myös ihmisoikeuksista huolta kantavilla olisi vähemmän kauhisteltavaa.