Kosteus- ja homevaurioista maksetut korvaukset ovat viime vuosien oikeuskäytännössä olleet maltillisia.
Korvaukset ovat useimmiten koskeneet asunnon piilevää virhettä. Rahallista korvausta on yleensä haettu kosteusvaurion aiheuttamiin terveydellisiin haittoihin.
Tiedot käyvät ilmi oikeustieteiden lisensiaatti Tiina Koskisen väitöstutkimuksesta, joka tarkastetaan lauantaina Lapin yliopistossa.
Väitöksessään Kosteus- ja homevauriot asuntokaupan sopimusoikeudellisena ongelmana Koskinen on tutkinut kosteus- ja homevauriotapauksiin liittyviä oikeuskäytäntöjä viimeisen kymmenen vuoden ajalta.
Tarkastelun pääpaino on kuluttajavalituslautakunnan ja hovioikeuden ratkaisuissa.
Rahallisen hyvityksen saaminen myyjältä ei väitöksen mukaan ole ollut itsestäänselvyys. Niissäkin tapauksissa, jossa korvauksia on maksettu, ne ovat olleet yleensä varsin maltillisia.
"Ostaja on saanut harvoin hyvityksenä vaatimaansa vaurion korjauskulujen suuruista summaa", Tiina Koskinen kiteyttää.
Koskisen mukaan oikeuskäytännöissä korostui tietynlainen riskinjako virheistä. Riskinjaossa painottuivat myyjän vastuun lisäksi ostajan huolellisuus kaupanteossa. Jälkikäteen huomattavia virheitä ei voi sälyttää yksistään myyjän harteille.
Suurin osa Koskisen tutkimista oikeuskäytännöistä koski asunnon piilevää virhettä. Piilevälle virheelle on ominaista se, että virheestä ei tiedä sen paremmin ostaja kuin myyjäkään.
Pesuhuoneen muovimaton alta paljastuva vaurio ei välttämättä ole myyjän tiedossa, joten korvauksen vaatiminen myyjältä ei ole aivan yksioikoista.
Piilevän virheen korvauskynnys on väitöstutkimuksen mukaan ollut huomattavan korkealla.