Kostamus tarjoaa suomalaisyrityksille mahdollisuuden taistelussa Kiina-ilmiötä vastaan. Alueen edullisen työvoiman avulla voidaan säilyttää ja vahvistaa teollista tuotantoa Pohjois-Suomessa ja Oulun alueella.
Sana Kostamus tuo useimmille yhä mieleen Urho Kekkosen ajan ja idänkaupan vahvat vuodet, kun suomalaiset urakoivat kaivoksen varaan polkaistua elementtikaupunkia pystyyn keskelle rajantakaista korpea Kuhmon korkeudelle. Kostamuksen nimi syöpyi kansalliseen muistiin, mutta kaupungilla itsellään ei tuntunut olevan kaksista tulevaisuutta, ei ainakaan Venäjällä. Se oli Karjalan tasavallan syrjäseutua, kaukana kaikesta - paitsi Suomen rajasta.
Kostamuksen tärkeä elinsuoni on ratayhteys rajan yli kohti Rautaruukin terästehtaita, mutta nyttemmin Suomen läheisyys on alkanut merkitä muutakin. Aivan viime aikoina on Kostamusta koskevien uutisten sävy muuttunut. Kaupunki on alettu nähdä uudenlaisena mahdollisuutena, eräänlaisena Oulun seudun yritysten pikku-Kiinana sekä porttina itään ja idästä.
Kiina-ilmiöllä tarkoitetaan yleensä sitä, että tuotanto siirtyy Suomesta halvan työvoiman maihin. Kansainvälistyvässä taloudessa kehitys on tapahtunut lähes luonnonlain voimalla, ja suomalaisen työntekijän näkökulmasta sen vaikutukset ovat tuntuneet voittopuolisesti kielteisiltä. Yritykset kyllä pärjäävät, mutta Suomesta katoaa työ.
Mutta asian voi nähdä toisinkin, ja sen todistaa kempeleläisen PKC Groupin esimerkki. Yritys toimii Kostamuksessa pioneerina. Sen omistamassa Karhakos-yhtiössä valmistaa jo noin 500 työntekijää hyötyajoneuvojen johdinsarjoja, ja laajennukset ovat seuranneet toisiaan. PKC Groupin toimitusjohtaja Harri Suutari on kiteyttänyt asian yksinkertaisesti: ilman Kostamuksen tuotantoa ei olisi Kempeleen tehdasta, ja päinvastoin. On syntynyt toisiaan täydentävä kokonaisuus.
Kostamus on Oulusta vain muutaman tunnin ajomatkan päässä, palkkakustannukset siellä ovat kymmenesosa Suomen tasosta, ja saatavilla on osaavaa työvoimaa. Lisäksi niin kaupungin kuin Karjalan tasavallan johtokin vaikuttavat sitoutuneen vahvasti Kostamuksen kehittämiseen elektroniikkateollisuuden keskuksena.
Moni suomalaisyritys pelkää Venäjän lainsäädännön ja tullikäytäntöjen sekavuutta ja arvaamattomuutta. PKC on kuitenkin pystynyt toimimaan jo nykyisissä oloissa. Lisäksi Venäjällä valmistellaan parhaillaan lakia erityistalousalueista - jos se menee läpi ja Kostamus pääsee sen piiriin, se tuo verohelpotuksia ja monenlaisia tukimahdollisuuksia.
Kuukausi sitten julkaistun Oulun alueen elektroniikan sopimusvalmistajien tilaa koskeneen selvityksen tekijä Toivo Vilmi on arvioinut, että Kostamukseen voitaisiin siirtää Oulun seudulla tarvittavien komponenttien valmistusta Kiinasta ja Etelä-Euroopasta.
On hyvä, jos Pohjois-Suomen huipputeknologian yritykset voivat teettää alihankintaansa Kuhmon naapurissa eikä maapallon toisella puolen silloin, kun niiden markkinat ovat muualla kuin Kiinassa. Se turvaa työllisyyttä niin Suomessa kuin Venäjän lähialueillakin PKC:n mallin mukaisesti. On kaikkien etu, jos Suomen lähialueille syntyy uudenlaisia teollisia työpaikkoja pitkään jatkuneen alamäen jälkeen. Se lieventää jyrkkää elintasorajaa.
Lisäksi on korkea aika, että itärajan takana nähdään myös mahdollisuuksia eikä vain uhkakuvia. Kostamuksella on hyvät edellytykset muuttua taas idänkaupan esimerkkialueeksi, aivan uudella tavalla.