Belgrad Kosovon asemaa, maakunnan vähemmistöjen oikeuksia ja turvallisuutta on vaikea ratkaista. Kosovo on on virallisesti Serbia ja Montenegron maakunta, mutta käytännössä se on siitä irrallaan.
Maakunnassa riehui 1990-luvun lopussa maakunnan albaanien ja serbien välinen konflikti. Serbejä tuki entisen Jugoslavian liittoarmeija.
Serbia ja Montenegro on Jugoslavian valtion perillinen. Serbia ja Montenegro on kahden erillisen yksikön liittovaltio.
Konflikti loppui, kun sotilasliitto Nato tuli väliin.
Nykyään Kosovoa hallitseeYhdistyneet kansakunnat ja rauhaa maakunnassa turvaavat Nato-vetoiset joukot. Serbia ja Montenegro pitää Kosovoa yhä maakuntanaan ja vaatii sen palauttamista hallintaansa.
Albaanit vaativat itsenäisyyttä
Kosovon enemmistökansallisuus, albaanit, vaativat yksimielisesti maakunnan ehdotonta itsenäisyyttä. Maakunnan suurimman vähemmistön serbien mielestä Kosovo on Serbian maakunta, jolla kuuluu olla laaja autonomia.
Serbien mukaan tässä autonomiassa serbeillä ja muilla ei-albaaneilla olisi vielä oma autonomiansa. Tämä pystyisi suojelemaan kansallisuuksia paremmin kuin YK-hallinto ja Naton johtamat rauhanturvajoukot.
Kansainvälisen yhteisön kanta Kosovon asemaan on jossain albaanien ja serbien mallien välimailla. Serbia ja Montenegrossa kuitenkin uskotaan, että maaliskuun väkivaltaiset yhteenotot albaanien ja serbien välillä osoittavat, että lännen vaatima monikansallisuus on mahdotonta toteuttaa.
Kosovon ratkaisumalleista keskustellaan ahkerasti.
Serbia ja Montenegron pääministeri Vojislav Kostunica aloitti vyyhdin setvimisen puhumalla Brysselissä kantonisoinnista, johon Euroopan unioni suhtautui täysin kielteisesti.
Tässä mallissa Kosovon kansallisuudet asuisivat omissa kantoneissaan.
Sen sijaan ajatuksen toisenlainen muotoilu - desentralisointi - herätti paljon parempaa vastakaikua. Tässä mallissa kansallisuudet eivät asuisi tiukasti omilla alueillaan.
Serbia ja Montenegrossa ja myös Serbia ja Montenegron unionitasolla Kosovon kysymykseen on paneuduttu syvemmin kuin aikoihin.
Serbian parlamentissa saatiin aikaan yksimielisesti niin kutsuttu Kosovon päätöslausema. Sama päätöslauselma syntyi muutamaa päivää myöhemmin myös valtiounionin parlamentissa.
Pääperiaatteista oltiin yhtä mieltä. Kosovo pitää säilyttää Serbian osana, vähemmistöjen turvallisuus pitää taata, evakoiden pitää voida palata asuinsijoilleen, asukkaiden omaisuus pitää palauttaa ja sitä pitää suojella.
Käytännön ratkaisuista ollaan monta mieltä
Käytönnön ratkaisuista on monta näkemystä. Maakunnan albaanit ja serbit eivät halua maakunnan jakamista, mikä merkitsisi laajoja väestönsiirtoja.
Julkisuudessa on koepallona esitetty, että Pohjois-Kosovo jäisi Serbia ja Montenegroon. Tällöin albaanit vaatisivat vastineena kolmea albaanienemmistöistä kuntaa Etelä-Serbiassa sijaitsevasta Presevon laaksosta.
Eräänä mallina olisi kolmen laajan autonomisen alueen muodostama Serbia ja Montenegro. Se olisi jonkinlainen perustuslaillinen yksikkö, jossa Kosovon asema ei olisi yhtä vahva kuin muiden autonomisten aluiden.
Tässä mallissa Kosovon asema olisi maakunnan ja tasavallan väliltä.
Useimmissa ehdotuksissa edellytetään Kosovon serbiyhteisön alueellista autonomiaa viidellä alueella, joista laajin on Pohjois-Kosovo. Täman alueen pääpaikka olisi albaanien ja serbien jakama Kosovska Mitrovica.
Siihen on alueellisesti sidoksissa vain Metohijan alue Kosovon länsiosassa. Muita alueita - Pristinan liepeillä sijaitsevaa keski-Kosovon serbialuetta ja läntisellä hallintorajalla olevaa Kosovsko-Pomoravljea sekä etelässä täysin erillään muista serbialueista olevaa Sar-planinan aluetta ei voitaisi sitoa toisiinsa, koska ne sijaitsevat albaanialueiden välissä.
Oma kansallisuus on suojattava
Serbia haluaa näille serbienemmistöisille alueille mahdollisimman laajoja valtuuksia. Ne koskisivat lainsäädäntöä, oikeuslaitosta ja hallintovaltaa.
Uusimmassa suunnitelmassa, jota tiedotusvälineet kutsuvat mahdolliseksi hallituksen ehdotukseksi, tarkastellaan myös näiden viiden alueen ulkopuolelle jäävien ei-albaanien asemaa.
Vaatimuksena olisi taata ei-albaaneille muun muassa kansallisen identiteetin ilmaisuvapaus, valtaväestöön sulauttamisen kieltäminen, tasa-arvoisuus albaanien kanssa, äidinkielellä tapahtuva koulutus ja kansallisten symbolien käyttöoikeus
Kaiken tämän toteuttaminen vaatisi YK:n turvallisuusneuvoston uuden päätöslauselman, joka ei syrjäyttäisi Kosovoa koskevan päätöslauselma 1244:aa, vaan täydentäisi sitä säädöksillä, jotka suojelisivat serbien ja muiden ei-albaanien oikeuksia Kosovo ja Metohijassa.