Venäjän YK-suurlähettiläs Vitali Tshurkin marssi alkuviikosta ulos YK:n turvallisuusneuvoston istunnosta, jossa käsiteltiin Martti Ahtisaaren Kosovo-raporttia. Dramaattiselta vaikuttava ele johtuu siitä, että Ahtisaari on ollut Venäjän mielestä alusta lähtien Kosovon albaanien kannalla ja että Wienin-neuvottelut lopetettiin ennenaikaisesti.
Venäjän Serbian-lähettiläs muotoili asian niin, että YK-välittäjän pitäisi toimia herkässä kysymyksessä enemmän kuin kultaseppä kuin kaivinkoneen kuljettaja.
Venäjällä pidetään pahana, että Nato-myönteinen Ahtisaari valittiin YK-välittäjäksi muun muassa sen takia, että hän nauttii Yhdysvaltain luottamusta. Hän saattoi ärsyttää venäläisiä jo viedessään Naton uhkavaatimuksen Slobodan Milosevicille.
Miten kireäksi kiista päästetään?
Venäjä on kytkenyt Kosovo-ratkaisun niin isoon pakettiin, että sen veto-oikeuden käyttö ei olisi valtava yllätys. Turvaneuvoston jäsenet ovat käyttäneet vetoa aika usein. Se kiristäisi tietysti suurvaltasuhteita, mutta se ei olisi enää irrallinen tapaus.
Suurvaltarooliaan palauttava Venäjä tekee kaikkensa, ettei sen yksipuolisina pitämiä ratkaisuja voida toteuttaa sen tahdon vastaisesti. Se kannattaa moninapaista maailmanjärjestystä, joka nojaa voimakkaasti kansallisvaltioiden suvereniteetin kunnioittamiseen, mistä on kaikenlaisia esimerkkejä.
Kuvioon ei kuulu, että Serbia menettäisi YK-päätöksellä maakuntansa. Venäjä on varoittanut kansainvälisoikeudellisesta ennakkotapauksesta ja viitannut esimerkiksi tukemiensa Abhasian ja Etelä-Ossetian haluun vapautua muodollisesta kytköksestä Georgian valtioalueeseen. Kosovossa on siis kyse "vanhanaikaisesta" reviiripelistä, jossa korostetaan liittolaisuutta slaaviveljien kanssa. Kosovon albaanien tietoinen strategia on puolestaan ollut liittoutuminen mahdollisimman lähelle Yhdysvaltoja ja Natoa.
Viime kädessä Venäjä yrittänee pitää huolta siitä, että se on saamapuolella, kun Kosovon itsenäisyys alkaa olla huulilla.
Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että -- jopa riippumatta siitä mitä Lähi-idässä tapahtuu -- koko Balkanin alueen energiapoliittinen merkitys näyttää olevan kasvussa.
Tämä koskee varmasti Venäjää. Se haluaa lujittaa otettaan Euroopan energiamarkkinoista. Ja se pyrkii monipuolistamaan kuljetuskanavansa, jottei se olisi nykyisellä tavalla riippuvainen sellaisista maista kuin Valko-Venäjä, Ukraina, Baltian maat ja Puola.
Luonnonvarojen ja kuljetusreittien hallinnalla on tietysti iso rooli myös Yhdysvaltain suurstrategiassa -- ja Albanialla ja Kosovolla on logistisesti tärkeä sijainti.
Onkin kiinnostavaa, että Vladimir Putin allekirjoitti vastikään Kreikan ja Bulgarian pääministereiden kanssa sopimuksen öljyputken rakentamisesta Bulgariasta Kreikkaan. Pitkään kaavailtu hanke mahdollistaa venäläisöljyn toimitukset.
Äskettäin solmittiin myös sopimus Bulgarian, Makedonian ja Albanian kesken siitä, että ne rakentavat yhteisen öljyputken. Venäläisöljy virtaisi vuonna 2011. Kolmella venäläisellä öljy-yhtiöllä on tiettävästi 51 prosentin osuus hankkeesta. Serbialainen media on puolestaan kirjoitellut suunnitelmista vetää venäläiselle maakaasulle putki Bulgarian ja Serbian kautta Eurooppaan.
***
Nykymaailmassa arvi-oidaan olevan ainakin 27 miljoonaa orjaa, ja vielä moninkertainen määrä tekee työtä orjan oloissa. -- Paljonko on informaatioyhteiskunnan läpiuuvuttamia mediariippuvaisia?