Entisessä Jugoslaviassa syttyi 1990-luvulla useita sotapesäkkeitä, joihin ulkopuoliset emminnän jälkeen puuttuivat myös sotilaallisesti. Alueen vakautuksessa on päästy jo niin pitkälle, että sen uusia valtioita kolkuttelee EU:n ovella jäsenyyttä hakemassa.
Viimeisin sota repesi 1999 Kosovossa, kun tynkä-Jugoslavia alkoi karkottaa Kosovon albaanienemmistöä. Sotilasliitto Nato vastasi tähän ilmahyökkäyksillä. Sota päättyi presidentti Martti Ahtisaaren johdolla tehtyyn pakkorauhaan.
Siitä pitäen Kosovo on ollut käytännössä YK:n suojelualue, jossa monikansalliset joukot pitävät järjestystä. Pinnan alla on koko ajan tykyttänyt kysymys Kosovon tulevasta asemasta. YK:n turvallisuusneuvosto päätti tällä viikolla, että aika on kypsä aloittaa asiaa koskevat neuvottelut. Pääsihteeri Kofi Annan nimittää Ahtisaaren neuvotteluja johtavaksi erityislähettilääksi lähipäivinä, kunhan tekniset ongelmat on selvitetty.
Ahtisaarella jos kenellä on kokemusta ryhtyä vetämään jo etukäteen erittäin raskaiksi tiedettyjä neuvotteluja. Ei olisi yllätys eikä hänelle häpeäksi, jos neuvottelut epäonnistuisivat. Vakautuksessa ei ole päästy kuudessa vuodessa kovinkaan pitkälle, ja Kosovo on käytännössä koteloitunut Kosovon albaanien ja Kosovoon vielä jääneiden serbien hallitsemiksi erillisalueiksi.
Jugoslavian valtion jäämistön selvittelyssä Kosovo poikkeaa muista siinä, että alue on muodollisesti yhä osa suvereenia valtiota. Serbian pääministeri Vojislav Kostunica onkin tehnyt jyrkin sanoin selväksi, että Kosovo pysyy osana Serbiaa. Kosovolle tarjotaan vain "merkittävää autonomiaa".
Kosovolla oli merkittävä autonomia jo Jugoslavian aikana, mutta se ei estänyt sortamasta Kosovon albaaneja, joita on alueen väestöstä 90 prosenttia. Noin 1,5 miljoonan asukkaan Kosovon albaanijohto ajaa neuvottelujen alla yhtä jyrkkää linjaa kuin Serbia ja sanoo tyytyvänsä vain täyteen itsenäisyyteen.
Presidentti Ahtisaaren ja hänen taustallaan neuvottelevien valtioiden työ on kaksijakoinen. Ulkopuolisten valtioiden on päästävä ensinnäkin keskenään sopuun. Se ei ole välttämättä helppoa, sillä Venäjä pitää Serbian puolta viimeiseen asti. Esimakua siitä saatiin, kun eräs Venäjän edustaja esitti nimettömänä erikoisia vaatimuksia Ahtisaaren toimeksiannon tarkoista rajoista. Toiseksi Ahtisaaren on taivutettava Serbia ja Kosovon albaanit kompromisseihin. YK-edustajan toive vuoden kestävistä neuvotteluista voi olla ylioptimistinen.
paakirjoitus@kaleva.fi