Suomi on odotusten mukaan tunnustanut Kosovon. Maan kansainvälinen asema on kuitenkin jäämässä hämäräksi, ja se korostaa EU:n roolia Länsi-Balkanilla.
Suomi olisi nopeimmillaan saattanut tunnustaa Kosovon itsenäisyyden jo viikko sitten. Asian lykkääntymisestä nostateltiin jo perustuslaillista, valtaoikeuksiin liittyvää ongelmaa. Sellaisesta olisi kuitenkin ollut kyse vain, jos presidentti Tarja Halosen ja hallituksen kannat olisivat olleet vastakkaiset tai eronneet jyrkästi toisistaan varsinaisessa asiassa.
Viikon viive syntyi, koska presidentti Halonen ei halunnut Aasian matkalta palattuaan astua suoraan valmiiseen pöytään. Tunnustaminen oli tosiasiassa selvää heti Kosovon itsenäisyysjulistuksen jälkeen. Tosin Suomen muodollinen ratkaisu siirtyi Venäjän presidentinvaalien yli, mutta sillä tuskin oli olennaista merkitystä miltään kannalta.
Muulla tavoin Suomi ei olisi voinutkaan toimia, sillä Kosovon itsenäistyminen etenee presidentti Martti Ahtisaaren laatimien linjojen mukaan. Niitä ei kuitenkaan ole kansainvälisesti hyväksytty. Venäjä ja Serbia eivät tunnusta tosiasiaa eli sitä, että Kosovo on erityistapaus. Jatkon kannalta se on aito ongelma ja tarkoittaa, että ratkaisun avaimista moni siirtyy seuraavalle suomalaiselle, EU:n laajentumiskomissaarille Olli Rehnille.
Nyt noin 30 maata on tunnustanut Kosovon. Odotettavissa on, että joukkoon tulee vielä parikymmentä lisää. Siihen lista kuitenkin näyttää loppuvan. Jäädään tilanteeseen, jossa kolmannes YK:n jäsenmaista tunnustaa Kosovon ja kaksi kolmannesta jättää sen tekemättä.
Näin laskien Kosovon itsenäistymistä äänekkäimmin vastustavilla Serbialla ja Venäjällä on enemmistö takanaan. Edes EU:n tai Naton jäsenmaat eivät ole yksimielisiä. Vaikka enemmistö niistä tunnustaa Kosovon, eivät kaikki. Esimerkiksi perinteinen Nato-maa Kanada on jarrutellut päätöstään, koska tulevaisuudessa Quebecin asema voi herättää kysymyksiä.
YK:n turvallisuusneuvostossa Kosovoa hylkii paitsi Venäjä myös Kiina, joka ei halua antaa tiibetiläisille tai taiwanilaisille ennakkotapausta. Ei ole nähtävissä, että Kosovon asema pitkään aikaan tästä selkenisi, ellei Serbian suhtautumisessa tapahdu muutosta. Jos Serbia myöntää tosiasian eli Kosovon irtautumisen, silloin lähtökohta muuttuu oleellisesti.
Tähän asti Kosovo oli epämääräisesti osa Serbiaa. Nyt se on epämääräisesti itsenäinen. Tämä hyvin epävakaa tila heijastuu muuallekin. Perjantaina Abhasia julistautui itsenäiseksi Georgiasta juuri Kosovoon vedoten. Jos Venäjä sen tunnustaa, käsillä on entistä pahempi umpisolmu.
Euroopan unionin rooli on ratkaiseva, sillä serbien selvä enemmistö kannattaa maansa lähentymistä unioniin. Keskiviikkona Olli Rehn esitteli EU:n tavoitteita koko Länsi-Balkanilla. Serbialle on tarjolla nopeutettu tie kohti ehdokasmaan asemaa, jos se itse sitoutuu tulevaisuuteen unionin yhteydessä.
Valinta on serbien itsensä. On ymmärrettävää, että Serbian kielenkäyttö on Kosovon itsenäistymisen jälkeen kovaa. Ahtaan ja yltiökansallisen asenteen muuttamiseksi on kuitenkin tärkeää, ettei Serbialle käännetä selkää Euroopassa. Kansalaisten tasolla koko Länsi-Balkanilla viisumimääräyksien helpottaminen ja selvä näkymä lähiaikoina toteutuvasta viisumivapaudesta olisi omiaan parantamaan EU:n puheiden uskottavuutta. Paljon on kiinni siitä, millä tavoin juuri Rehn pystyy välittämään viestiä Serbiaan ja Kosovoon.
Koko Kosovon tilanteen ratkaisu on myös sitä helpompaa, mitä paremmat puhevälit EU:lla ja Venäjällä ovat. Siinä on kaikilla paljon tekemistä.