- Suomalainen Mars-luotaintutkimus sai alkunsa poliittisesta lupauksesta, jota ei koskaan pidetty, kertoo tiedetoimittaja Markus Hotakainen uudessa Mars-kirjassaan.
- 1980-luvun alkupuolella maamme valtiojohto oli myöntymässä neuvostoliittolaisten maanitteluun lähettää Suomesta lentäjä kosmonauttikoulutukseen. Alan asiantuntijat olivat kauhuissaan, sillä se olisi vienyt oikean avaruustutkimuksen vähätkin määrärahat, Hotakainen muistelee WSOY:n julkaisemassa Mars - myytistä maisemaksi -kirjassa.
- Toisaalta maamme olisi helposti rinnastettu itäblokin maihin, joista oli lennätetty kosmonautteja avaruuteen 1970-luvulta lähtien. Suomalaisen kosmonautin tilalle oli pikaisesti keksittävä jotain konkreettisen tieteellistä.
Avaruustutkimuksemme tulevaisuuden kannalta oli onnekasta, että Neuvostoliitto oli samaan aikaan käynnistämässä Phobos-luotainprojektia. Sattumien summana suomalaiset tutkijat päätyivät osallistumaan luotainten mittalaitteiden rakentamiseen ja saatujen tulosten käsittelyyn.
Suomen kannalta merkittävin laite oli ASPERA-plasmaspektrometri, jonka suunnittelussa ja rakentamisessa keskeinen asema oli Risto Pellisen tuolloin johtamalla Ilmatieteen laitoksen avaruustutkimusosastolla. ASPERA toimi moitteetta venäläisissä Phobos-luotaimissa, ja sen uusin versio ASPERA-3 on Euroopan avaruusjärjestö ESAn Mars Express -luotaimen matkassa.
Mars näkyy hyvin
Kirja ilmestyy sopivaan aikaan, sillä Mars näkyy hyvin taivaalla. Se on lähimpänä maata ja kirkkaimmillaan marraskuun alussa mutta näkyy myös koko loppuvuoden erittäin hyvin.
Nyt planeetta kipuaa iltaseitsemän tienoilla pikkuhiljaa idästä taivaalle ja on korkeimmillaan etelässä kolmen aikoihin yöllä; marraskuun alussa se on suoraan etelässä keskiyöllä. Seuraavan kerran Mars näkyy yhtä hyvin 15 vuoden kuluttua.
Hotakaisen mukaan Suomessa ei ole aiemmin ilmestynyt näin laajasti käsiteltynä Mars-aiheista kirjaa. Ylivoimaisesti suurin osa Marsia koskevasta tietämyksestä on tullut vajaan kymmenen viime vuoden sisällä. Tieteellisen tiedon lisäksi kirjassa esitellään Marsiin liittyviä myyttejä ja populaarikulttuuria aina science-fictionia myöten.
Onko Marsissa elämää?
- Onko Marsissa elämää tai onko siellä ollut elämää - sen kun tietäisi; tämä kirja ei siihen vastaa, koska ei siihen kenelläkään ole vielä vastausta, Hotakainen hymähtää.
Näkemykset ovat vuosisatojen saatossa vaihdelleet tietämättömyyden takaamasta varmuudesta tiedon tuomaan epävarmuuteen.
- Siellä missä on vettä, on myös elämää. Väite pätee ainakin täällä maapallolla, Hotakainen pohtii.
Marsin napajäätiköissä on hiilidioksidijään lisäksi myös vesijäätä, mutta sen määrästä ei ole tarkkaa tietoa. Vanhastaan on arveltu, että vesi olisi Marsin kamaran kätköissä ikiroutana. Marsissa saattaa olla roudan lisäksi myös pohjavettä.
Yhä vakuuttavammaksi käyvä havaintoaineisto viittaa siihen, että Mars on menneinä aikoina ollut ollut tyystin toisenlainen maailma kuin se on nykyisin. Kaasukehä on ollut tiheämpi, lämpötila on mahdollisesti ollut korkeampi ja pinnalla on virrannut, kenties lainehtinutkin, vettä. Elämän arvoituksen kannalta keskeistä on se, kuinka kauan sitten Marsin olot olivat erilaiset ja kuinka pitkään olosuhteet tuolloin olivat suotuisat elämälle.