Kiutakönkään kohina on saamassa lähipäivinä uutta sointia, sillä Oulankajoen jäidenlähtö on kohta käsillä. Kun könkään kita alkaa ahmia tulvan irrottamia jäitä, kosken tasaiseen ääneen sekoittuu karkeampiakin säveliä jäiden ryskyessä kallioihin.
Parhaimmillaan Oulankajoen keväinen näytelmä könkäällä on juhlavaa seurattavaa, mutta sen kokeakseen on osattava ajoittaa retkensä melko tarkasti: huippukohdat ovat ohi päivässä parissa.
Viime aikojen yöpakkasten ja viileiden päivien vuoksi Oulankajoen vedenpinta ei ollut noussut keskiviikkoon mennessä kuin muutamia senttejä, ja Kiutakönkään yläpuolista joen vuolasta keskiuomaa lukuunottamatta joki oli pääosin vielä kahleissaan .
Ennusteiden mukaan sulaminen kuitenkin kiihtyy viikonloppua kohden. Oulankajoella se merkitsee yleensä nopeaa tulvaa, koska sen latvoilla on laajoja suoalueita, joiden valumat ruokkivat virtaa tehokkaasti.
Oulangan tutkimusaseman kenttämestari Juho Palosaari laskee, että jos säiden lämpiämiseen liittyy myös hieman sateita, vedennousu alkaa paloitella jääkantta todennäköisesti jo tulevana viikonloppuna.
Hänellä onkin hyvä vinkki miehille äitienpäivän menoksi: "Vaimot ja äidit kyytiin, ja könkäälle vaan luonnonnäytelmää katsomaan."
Ei huipputulvaa
Jäidenlähtö on Oulankajoella sitä rajumpi mitä voimakkaampi tulvasta tulee. Tänä keväänä se on Palosaaren mukaan jäämässä lumen vähyydestä johtuen tavanomaista ehkä pienemmäksi, mutta liikettä joella tulee joka tapauksessa piisaamaan.
Metsähallituksen Oulangan luontokeskuksessa työskentelevä Jari Luukkonen on ollut muutaman kerran työvuorossa, kun jäälautat matkaavat kohti kuohuja.
"Virran juoksu tässä kohdalla on sen verran vinha, että ei siinä pysy lauttojen rinnalla, vaikka juoksisi könkäälle menevällä polulla", Luukkonen tietää.
Näytelmän kulku on yleensä se, että ensin tulva sieppaa Kiutakönkään yläpuolella olevat jäät rannoilta, sitten se murtaa joen ylittävän maatiesillan yläpuoliset jäät.
Ne törmäilevät sillan pilareihin, särkyvät ja jatkavat taivaltaan pienempinä lauttoina kohti kilometrin päässä olevaa putousta.
Juho Palosaaren mukaan Oulankajoki on paljastunut kokonaisuudessaan keskimäärin 12. toukokuuta.
Tutkimusaseman historiassa aikaisin joen vapautuminen on tapahtunut vuonna 1990, jolloin joki oli vapaa 28. huhtikuuta. Pisimpään jäät ovat sinnitelleet virrassa vuonna 1968, jolloin uoma oli avoin vasta 23. toukokuuta.