Sairaalan teho-osaston omaisten huoneen ikkunalaudalle on kehystetty Tommy Tabermannin runo. Se kertoo aaltojen silittämistä kivistä ja jatkuvien hyväilyjen ihmeitä tekevästä voimasta.
Vakavasti sairaiden ihmisten omaisille se tuo ihmeellistä lohtua. Vaikka he eivät pysty tekemään mitään parantaakseen läheisensä, he voivat edes silittää. He voivat koskettaa rakkaansa kättä, hiuksia ja kasvoja viestien lämpimällä ihollaan siitä, ettei hän ole yksin vaan läheiset ovat tässä, ihan lähellä.
Omaisten huoneessa keskustellaan hoitotahdosta. Lääkärit tiedustelevat potilaan hoitotahtoa, jos se ei ole tiedossa ja jos hän ei sitä kykene itse ilmaisemaan esimerkiksi tajuttomuutensa vuoksi.
Hoitotahdolla kerrotaan se, miten ihminen haluaa tulla hoidetuksi. Se voi olla toive esimerkiksi siitä, ettei häntä saa tietyissä tilanteissa elvyttää tai tehohoitaa.
Hoitotahdolla voi tuoda esiin myös sen, haluaako parantumattomasti sairas saada kärsimyksiä aiheuttavia ja pidentäviä tutkimuksia sekä hoitoja. Kantaa voi ottaa myös kipulääkitykseen ja siihen, onko tärkeämpää varmistaa elämän laatu kuin pitkittää sitä mahdollisimman pitkään. Pitääkö hoitohenkilökunnan pidentää elämää vaikkei toivoa paranemisesta enää olisikaan?
Hoitotahto kannattaa laatia kun on vielä terve. Sen voi saattaa kätevästi potilastiedon arkistoon esimerkiksi verkkopankkitunnuksilla aukeavan kanta.fi–palvelun kautta.
Erittäin vaikeasti sairaiden tai loukkaantuneiden potilaiden elintoimintoja pystytään tänä päivänä ylläpitämään ja pidentämään lääketieteen avulla käsittämättömän kauan.
Mutta missä vaiheessa elämää ei kannata enää keinotekoisesti ylläpitää?
Mikä on se hetki, kun siirrytään tihentämään kipulääkityksen antamisväliä ja lopetetaan elintoimintoja ylläpitävät lääkkeet ja laitteet yksi kerrallaan? Nämä ovat ylivoimaisen vaikeilta tuntuvia kysymyksiä, joita omaisten huoneessa pohditaan sydän tulessa.
Joskus potilaan hoitotahto voi erota siitä, miten läheiset haluaisivat häntä hoidettavan. Rakkaansa menettämäisillään olevat haluaisivat uskoa ihmeeseen ja teetättää kaiken mahdollisen elämän pitkittämiseksi, vaikka toivo paranemisesta olisi jo hiipunut.
Potilaslaki velvoittaa lääkärin hoitamaan potilasta yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Tämän laatima hoitotahto sitoo hoitohenkilökuntaa. Se auttaa lääkäriä tekemään sellaisia hoitopäätöksiä ja hoitolinjauksia, joita potilas olisi toivonut.
Lääkärin ammattitaito punnitaan hetkellä, jolloin hän ryhtyy selvittämään hoitotahtoa. Hyvä lääkäri tekee sen potilasta ja omaisia kunnioittavalla tavalla. Hän tuo realiteetit esiin selkeästi, mutta empaattisella tavalla.
Huono lääkäri jankkaa hoitotahtoa kuin kauppalappua kyselisi ja onnistuu järkyttämään niin potilaan kuin läheisetkin. Pahimmillaan tajuttomuuteen vaipuvan ihmisen viimeiseksi muistikuvaksi hoitohenkilökunnasta jää kuolemalla pelotteleva lääkäri.
Omaisten huoneesta lähdetään myös astelemaan ne raskaimmat, viimeiset askeleet kuolinvuoteelle.
Jätetään kipeän haikeat jäähyväiset ja seistään rakkaan lähellä hänen elämänsä loppuun asti.
Katsotaan kyynelten läpi elämää ylläpitäneistä piippaavista laitteista, kun verenpaine kääntyy laskuun ja syke hidastuu.
Kun käppyröiden sijaan ruuduilla näkyy enää pelkkää viivaa.
Kosketetaan poskea ja kiitetään kaikesta. Silitetään kuolemaan saakka.