Kittilä-Rovaniemen MLK Kosketkin on saatu uudelleen kohisemaan meneillään olevassa Ounasjoen ja sen sivujokien kunnostuksessa koko jokivarren pituudelta.
Lapin ympäristökeskus kunnostaa valjastamiselta erikoislailla suojeltua jokea uiton jäljiltä luonnonmukaisemmaksi.
Samalla ympäristökeskus on huomannut, ettei vesistön kunnostaminen ole aivan ongelmatonta. Kun kotitarvekalastaja iloitsee kalojen kutupaikkojen lisääntymisestä, veneellä ja kanootilla kulkeva harmittelee sen sijaan, että opettelisi uuden kulkutavan. Siinä saattaa joskus joutua puikkelehtimaan karikkojen välistä, hyppäämään kiville ja vetämään kulkupeliään avarammille selille.
Elintilaa kaloille
Jotkut Ounasjokivarren asukkaat ovat tottuneet vuosikymmenten aikana perattuun Ounasjoen vesistöön niin hyvin, että he pitävät valtion rahojen upottamista Ounasjoen koskiin varojen tuhlaamisena.
Lapin ympäristökeskuksen kalatalousasiantuntija Tapio Rautiainen on onneksi kohdannut heitäkin, jotka lopputuloksen nähtyään ovat muuttaneet jyrkän mielipiteensä täysin päinvastaiseksi. Viimeisetkin vastarannan kiisket saattavat kääntää kelkkaansa kuultuaan, että kunnostuksella luodaan elintilaa myös lohelle. Jos kalaportaat mahdollisesti joskus toteutuvat, lohi saataisiin nousemaan myös Ounasjokeen.
Kahdeksan vuotta kestäneessä Ounasjoen pääuoman ja sen sivujokien entisöinnissä koskipaikkojen pinta-ala on moninkertaistunut. Palauttamalla jokiluonto ja -maisema lähelle alkuperäistä, kalasto elpyy ja virkistyskäyttö lisääntyy paikoittain hyvänäkin pidetyssä arvokalavesistössä. Merkittävimpiä kalataloudellisia vaikutuksia odotetaan viiden-kymmenen vuoden kuluttua.
Tarkastaja Jorma Huhtala Lapin ympäristökeskuksesta sanoo, että joillakin paikoilla taimen- ja harrikantojen arvioidaan nousevan ainakin koskipaikoissa huomattavasti. Arviot ovat Huhtalan mukaan täysin realistisia.
Verrattavissa Iijokeen
Rautiainen vertaa Ounasjoen pääuoman ja sivujokien kunnostamista merkitykseltään Iijoen kunnostamiseen. Molemmat ovat olleet sivujokineen merkittäviä uittoväyliä.
Alkukesän kuivuus on tehnyt Meltausjoella nyt operoiville hyvää. Kun vesi on alhaalla, pohjaan näkee paremmin ja on helpompi liikkua. Rautiainen on insinööriharjoittelija Mikko Sunin ja paikallisen "turvamiehen" Arto Säkkilän kanssa kiitellyt hyviä säitä ja sääsketöntä aikaa. 46 koskea ja nivaa käsittävän Meltausjoen valmistuttua työporukka siirtyy pääuomalle Levijokisuuhun.
Paikalliset turvamiehet ovat ympäristökeskuksen väelle tärkeitä opastajia. He neuvovat konevoimat perille jopa samoja polkuja ja reittejä, joita Kemijoen uittoyhdistys käytti puskiessaan uiton estäviä kiviä ja soraa rannalle vuosikymmeniä sitten. Näin entisiä uria kulkien ja jopa omia jälkiä maisemoiden vaalitaan kestävää kehitystä.
Paikallisten asukkaiden mielipiteitä kuullaan Rautiaisen mukaan hyvin paljon, luodaanhan kunnostuksella elämisen edellytyksiä ehkä sadoille ihmisille vuosikymmeniksi eteenpäin. Ennen työmaan aloittamista järjestetään yleisökokous ja usein paikalliset ihmiset käyvät katsomassa työmaallakin. Väestön kertomukset ovat saaneet Rautiaisenkin hanakaksi perehtymään uiton historiaan. Hän kehuu, että Meltausjoen suussa on viime vuosisadalla ollut jopa vesisaha.
Rautiainen tunnustaa, että ennen nykyistä tehtäväänsä hänellä oli kielteinen suhtautuminen uiton jättämiin jälkiin, mutta se on lieventynyt tiedon seurauksena. Uitolla on ollut huomattava taloudellinen merkitys myös paikallisten työllistäjänä.
Taulun maalaamista
"Tämä on kuin taulun maalaamista ja jälki näkyy välittömästi", sanoo konemies Tuure Marski. Toistakymmentä vuotta jokia entisöinyt rovaniemeläismies siirtelee koneella kiviä rannoilta kutupaikoille, tekee syvänteitä ja joskus joutuu kaatamaan jopa puita.
Vaikka suunnitelmat ovat teoriassa paperilla, ne muuttuvat usein paikan päällä. Konemies tekeekin pitkälti vapaan taiteilijan tavoin työtään. Kokemuksesta hän tietää, mistä ottaa ja mihin jättää.
Tapio Rautiaisen valokuvakansiossa koskipaikat ovat kuvattuna ennen kunnostusta. Tavallisen tylsät näkymät ovat nyt mielenkiintoisia, sykkiviä pyörteitä.