Huhtikuussa tuli kuluneeksi 50 vuotta Oulun ensimmäisistä taidepäivistä, pienen Merikoskikerhon suuryrityksestä.
Merikoskikerho? Nuorimmat aikuispolvet tuskin ovat kuulleetkaan koko nimeä, niin kauan on kerho jo vaiennut.
Sen perusti 1944-45 vaihteessa, heti omat vaatteet päälle saatuaan, entinen TK-mies ja Kalevan toimittaja (ja toinen Kaltion perustajista) Reino Rinne kutsuen mukaan niin ikätovereitaan kuin nuorempiakin toimittajatovereitaan, puoluekarvaan katsomatta. Rinne kutsui miehiä jos naisiakin, "kirjallismielisiä" - miten sen nyt sanoisi. Loppuvuodesta tuli jo muitakin kuin journalisteja.
Rinteen siirryttyä jo 1947 Lapin Kansan päätoimittajaksi kerho vietti hiljaiseloa, mutta 50-luvun alussa se organisoitiin udelleen kaikkien alojen taiteilijoiden ja taiteenystävien piiriksi. Kapellimestari Urpo Pesosesta tuli pitkäaikainen toimelias puheenjohtaja.
Taidepäivien ohjelmaan sisällytettiin kaunokirjallisuus, teatteri, kuvataide ja musiikki. Muistan ensimäiset taidepäivät parhaiten V. A. Koskenniemen vierailusta, koska jouduin isännöimään, kun Pesosen ja Jorma Pukkilan oli huolehdittava kuuluisista laulajavieraistaan. Koskenniemen - myös rouva maisteri Vieno oli mukana - Oulun-matkasta on myös hauska valokuvasarja.
Daamiksi
"tyttö sininen"
Taidepäivien vieraat tulivat junilla, lentoliikenne alkoi vasta seuraavana kesänä. Koskenniemet majoittuivat hotelli-ravintola Tervahoviin, josta on myös yksi sisäkuva. Isännöinnissä minua tukivat merikoskikerholaiset Uolevi Kianto ja Rauni Terämaa sekä kirjakauppias Juhani Nikka.
Näiltä päiviltä on myös kuva V.A. Koskenniemestä lapsuudenkotinsa Kauppurienkatu 16:n eli Nikan puutalon portilla. Samalla paikalla on nyt kivitalo, jonka seinässä on Merikoskikerhon hankkima marmorinen muistolaatta, portin eli sanamukaisesti "kaltereiden" takana.
V.A. Koskenniemi halusi käydä myös Hietasaaressa Vaaskiven huvilassa, siinä, jota ei siis enää ole. Kyytimieheksi tarjoutui Nikka. Samalla matkalla toteutettiin Merikosken runoilijan toivomus tulla kuvatuksi runottoman Merikosken voimalaitoksen sillalla.
Päättäjäisiltana 13. huhtikuuta tarjosivat kirjakauppiaat kutsuvieraille illallisen Kauppaklubissa, joka silloin toimi Rauhalassa. Järjestimme Koskenniemille yllätyksen; akateemikko sai daamikseen kuuluisan koulurunonsa "tyttö sinisen" eli rouva kirjakauppias Katri Bergdahlin, jonka saatteli pöytään poikansa Arvo Rounaja. Ja kaikilla oli hauskaa.
"Sininen tyttö" ei kuitenkaan tanssinut, joten Koskenniemi vei valssiin vaimoni Mirjan. Viereisestä Pesosen ja Pukkilan "soitannollisesta" pöydästä ovat tunnistettavissa mm. laulajatartähdet Lea Piltti ja Heidi Rautavaara.
Veikko Antero
ja Runeberg
Oulun-vierailunsa aikana Koskenniemi kävi myös nuoruutensa Lyseo-talossa nousten myös kauniin juhlasalin korokkeelle, tietämäni mukaan ainoan kerran kouluvuosiensa jälkeen.
Onneksi sain paikalle valokuvaaja Väinö Ukuran. Kuva lieneekin ainutkertainen! V.A. Koskenniemen vieressä estradilla poseeraa Veikko Anteron mieliksi itse Runeberg, yksi saliin valituista kipsipäistä.
Uuno Laukan matineakuvasta kaupungintalossa näkyy, että sali oli täpösen täynnä, paljon tuttuja oululaisia. Juhlaesitelmöitsijänä oli kirjallisuuden apulaisprofessori Vilho Suomi Helsingin yliopistosta. Akateemikko vieraili myös keskuskansakoulussa jota tilaisuutta johtajaopettaja Veikko Kerola monta kertaa ehti ihastella.
Oulun ensimmäisistä taidepäivistä muistan toki paljon muutakin, vaikka en muistakaan musiikkiohjelmien nimiä paremmin kuin päivien aikana esitettyä näytelmääkään. Teatteri olikin kaikkien taidepäivien kimurantein kysymys. Kerhomme ei voinut vaikuttaa teatterin ohjelmavalintaan. Joskus kaikki kuitenkin oli kohdallaan...
Lammen ja
Mäkelän näyttely
Vuoden 1953 taidenäyttelyn yhteyteen järjestimme edesmenneiden Vilho Lammen ja Juho Mäkelän töiden näyttelyn, tiettävästi ensimmäisen kerran Eeli oli jo silloin innostunut kokoamaan väheksytyn Lammen töitä.
Näyttelyn ollessa jo avausta vaille valmis huomasimme, että yksi puuttui: Lammen Hevoshuijarit. Tiesimme, että se riippui taiteilijan ymmärtäjän Limingan apteekkarin Nils Malin salin seinällä. Siitä vain soittamaan suostumus ja sen jälkeen matkalle. Eelin pakettiauton uumenissa kookas taulu ehti kuin ehtikin avajaisiin.
Vuoden 1953 taidepäivät onnistuivat niin hyvin, että Merikoskikerho päätti jatkaa.