Kos­ke­ma­ton Kau­ka­sus yl­lät­tää ko­ke­neen­kin seik­kai­li­jan – leuka lok­sah­taa auki hui­keis­ta vuo­ris­to­mai­se­mis­ta

Gudaurin hiihtokeskuksessa on edullista lasketella ja nauttia after skistä. Kaupan päälle tulee henkeäsalpaavan kauniit maisemat.

Leuka loksahtaa auki Rooms-hotellin vuoristomaisemista, jotka avautuvat tyylikkäästä olohuonemaisesta tilasta pitkälle laaksoon.

Kolme vuotta Georgiassa asunut Anu Virtanen rakastaa maan vuoristoa.

Rooms-hotellin upeassa, kirjastomaisessa ravintola-baarissa kelpaa ruokailla, siemailla viiniä ja ihailla maisemia.

Uskomaton vuoristo, historialliset viinialueet ja ylitsevuotava ruokakulttuuri tekevät Georgiasta täydellisen kohteen matkailijalle, joka vieroksuu turistimassoja ja kaipaa pientä eksotiikkaa.

Maagisen kaunis vuoristotie kiemurtelee läpi jylhien maisemien vain parin tunnin ajomatkan päässä Georgian pääkaupungista Tbilisistä.

Paikallinen kuskimme Andrei ei puhu sanaakaan englantia, mutta vaikuttaa tietävän määränpäämme Kazbegin vuoristossa.

Matkalla pysähdymme tien viereen pystytetyille markkinoille, josta matkaan tarttuu georgialaista hunajaa ja tuoreita pähkinöitä. Tämä ei jää ainoaksi taukohetkeksi matkan aikana, vaan Andrei hoitaa sujuvasti myös omia bisneksiä tien poskissa paikallisten kanssa.

Yhden pysähdyksen aikana autoon kannetaan pienen kylän maitotilalta tuoretta maitoa ja jossain välissä meiltä pyydetään käteistä, jotta menopeliimme saadaan polttoainetta.

Lopulta lumipeitteinen ja aurinkoinen Kazbegin vuoristo heijastuu automme ikkunasta.

Leuka loksahtaa auki Rooms-hotellin vuoristomaisemista, jotka avautuvat tyylikkäästä olohuonemaisesta tilasta pitkälle laaksoon.

Vuoren huippu on 5033 metrin korkeudessa ja sinne kiipeäminen vaatii hyvää kuntoa ja paikallisen vuoristo-oppaan.

Tie majapaikkamme Rooms-hotellin pihaan kiemurtelee melkein asukkaiden pihojen poikki. Tien poskessa kukot kiekuvat ja koirat juoksevat automme eteen. 

Vanha neuvostoajan keltainen ja hieman ruma hotellirakennus ei vakuuta ensisilmäyksellä. Vasta sisään astuessa leuka loksahtaa auki vuoristomaisemista, jotka avautuvat hotellin tyylikkäästä olohuonemaisesta tilasta pitkälle laaksoon.

Suurilla nahkasohvilla makoilee trendikkäitä venäläisturisteja siemaillen Moscow mule -cocktaileja takkatulen äärellä. Perällä baarin ja ravintolan puolella soi brittiläinen loungemusiikki.

Ajomatkasta nälkäisinä tilaamme herkullista georgialaista kurkku-tomaattisalaattia, juustoista hatsapuri-leipää ja georgialaista punaviiniä.

Kolme vuotta Georgiassa asunut Anu Virtanen rakastaa maan vuoristoa.

Georgia on yksi maailman vanhimmista viinialueista, ja viini on paikallisille ylpeyden aihe. Siitä kertoo sekin, että uuden vuoden aikaan lentokentän tulliviranomaiset antoivat meille pullollisen punaviiniä tervetuliaislahjaksi saapuessamme maahan.

Georgiassa aikaisemmin kolme vuotta asunut suomalainen Anu Virtanen on yöpynyt useita kertoja Rooms-hotellissa.

- Rakastan Georgian kaoottisuutta, mutta välillä kaipasin taukoa siihen vuoristossa. Rooms on yksi niistä harvoista hotelleista, joihin palaan hotellin itsensä vuoksi. Sisustus hyväilee skandinaavista silmää, ja sijainti sopii täydellisesti aktiiviseen elämäntyyliini, Virtanen sanoo.

Rooms-hotellin upeassa, kirjastomaisessa ravintola-baarissa kelpaa ruokailla, siemailla viiniä ja ihailla maisemia.

Kesällä ympäristö tarjoaa upeita vaellusmahdollisuuksia. Talvella Gudaurin hiihtokeskus on lähellä, vajaan tunnin ajomatkan päässä Rooms-hotellista.

Seuraavana päivänä päätämme lähteä patikoimaan Kazbegin vuoren rinteellä sijaitsevalle ortodoksikirkolle.

1300-luvulla rakennettu kirkko kohoaa 2170 metrin korkeudessa ja sinne voi kiivetä ilman opasta. Patikointi vaatii kuitenkin hyvää peruskuntoa ja pientä seikkailumieltä.

Opasteita ei näy juuri missään, mutta päätämme seurata lumista polkua ja turistipariskuntaa edellämme. Loppumatkasta polku loppuu ja kipuamme jyrkkää vuoren rinnettä ylöspäin.

Parin tunnin reippailu on kaiken hien arvoista, kun edessämme aukeavat lumihuippuiset vuoret. Henkeäsalpaavaa maisemaa voisi jäädä ihastelemaan tunneiksi.

Olemme saaneet vinkin, että paikalliset Lada-kuskit päivystävät kirkon pihalla ja vievät patikoitsijoita takaisin alas kylään. Tällä kertaa Ladoja ei näy, mutta pihassa seisoo yksi jeeppi, jonka ikkunaan koputamme.

Autossa istuu yllätykseksemme suomalainen mies ja hänen ukrainalainen tyttöystävänsä. Hyppäämme takapenkille ja saamme kuoppaisen kyydin alas mutaista tietä.

Kiipeämisestä väsyneitä jalkoja on hyvä rentouttaa Rooms-hotellin suomalaisessa saunassa ja uima-altaassa, josta voi samalla ihailla Kazbegin vuorta.