Vuonna 1978 uusi aalto ja maailmaa ravistellut punk rantautui Suomeen. Pelle Miljoona julkaisi ensi singlensä Olen työtön. Samaan aikaan Tumppi Varosen Problems? tuli tunnetuksi kappaleellaan Ei tää lama päähän käy.
Pellen ja Tumpin myötä myös Suomen valtavirtaa vastustava nuoriso sai äänitorvensa. Pian miehet tekivätkin jo yhdessä levyn Moottoritie on kuuma, joka on useissa yhteyksissä nostettu Suomi-rockin parhaaksi rock-albumiksi. Samana vuonna Problems? teki läpimurtonsa levyttämällä version George de Godzinskyn klassikosta Katupoikien laulu. Tumpin unohtumaton tulkinta ärsytti vanhat ja ihastutti nuoret.
30 vuotta myöhemmin Pelle ja Tumppi kiertävät jälleen yhdessä Punk Circus -juhlakiertueen merkeissä. Punk-aate ei näistä ikikapinallisista ole väistynyt ja juhlimisenkin aihetta on. Ovathan miehet selviytyneet kunnialla uudelle vuosituhannelle ja pysyneet koko ajan äärimmäisen tuotteliaina. Yhdessä he ovat synnyttäneet jo yli 50 yhteiskuntaa ruotivaa levyä. Eivätkä laulujen aiheet ole loppuneet.
Suomi on Pellen ja Tumpin mielestä paljon lohduttomampi paikka kuin 30 vuotta sitten. "Nuorten maailmassa on henkistä suvaitsemattomuutta ja kilpailua.", sanoo Varonen, joka on 17-vuotiaan tytön isä. Hän tietää mistä puhuu. Yhteiskuntaa ruotinut punkkari ei ole ryhtynyt kotonaan saarnaamaan, vaan on pyrkinyt vaikuttamaan omalla esimerkillään. "En polta kotona tai käytä alkoholia. Pyydän anteeksi jos käytän liian roisia kieltä", kertoo Varonen. Normaalit kasvukivut on myös koettu. "Sen tuntee jos tyttö kompastuu, tuntee miten se sattuu. Tiedän kun olen itse kompuroinut samalla lailla", kertoo Tumppi.
Sekä Pelle että Tumppi soittivat lämmittelijöinä kuukauden takaisella Sex Pistolsin keikalla jäähallissa. Se oli molemmille kunniapaikka. Heidän mielestä Pistolsit edustavat edelleenkin oikeanlaista asennetta. Se on molemmille ydinjuttu.
"Monet muistavat punkin juuri vihreistä irokeesipäistä. Meille se oli nimenomaan se aika jolloin rock pesi kasvonsa. Sex Pistols tai Clash toivat rock'n'rollin takaisin. Oikea nimi pitäisi olla punk rock'n'roll. Punkin jälkeen musiikillista vallankumousta ei ole tullut", valittelee Varonen. Pelle kokee karsinoimisen rajoittavana. "Olen tehnyt musiikkia monilla eri tyyleillä. Punk on minulle asenne, ei muoto", sanoo Pelle.
Kun Pelle ja Tumppi aloittivat, eivät he suunnitelleet tekevänsä uraa. Pellen ajatus oli tehdä yksi levy ja alkaa opettajaksi, joksi hän oli juuri valmistunut. Opettajan töitä hän ei ole tehnyt päivääkään ja kavahtaa edelleenkin suunnitelmallisuutta. "Nykyään ihmiset suunnittelee elämäänsä kymmenen vuotta eteenpäin. Ei se niin mene. Maailma ehtii muuttua kymmenessä vuodessa kokonaan. Kyllä sen verran historiasta pitäisi oppia", sanoo Pelle.
Tumppi valmistui neljä vuotta sitten lähihoitajaksi ja työskentelee alkoholistien parissa katkaisuhoidossa. Pelle kunnioittaa suuresti Tumpin ratkaisua, vaikka onkin itse valinnut toisen tien. Hän on jo vuosien ajan viettänyt talvensa Intiassa.
Molemmat kuitenkin vakuuttavat onnen löytyvän arjesta. "Arki on parasta juhlaa. Jos ei arjen kanssa jos ole sujut niin ei ole minkään kanssa sujut", sanoo Tumppi.
Pelle nyökyttelee vieressä ja tähdentää, ettei elämä voi ajatella vain bailaamisena. Kuulostaako luterilaiselta? Molemmat ovat kuitenkin selvästi löytäneet tiensä, rock-asennetta hylkäämättä. "Rock on semmoinen asia mikä kulkee koko ajan mukana. On hyvä olla silloin kun ollaan sujut muiden asioiden kanssa", selventää Tumppi.
Pelle Miljoona Unabomber ja Tumppi Varonen & Problems? 45Specialissa 21.9.