Onko sinuun asennettu mikrosiru? Tuskinpa vain. Minuun ei ainakaan. Mutta tiedän muutamia, joihin on. Eräänkin, joka on grönlantilaisia alun perin, mutta Suomessa syntynyt.
Eläintarhat voi nähdä ja kokea hyvin jännittävinä paikkoina. "Niinhän sen kuuluu ollakin", sanoo kyseiselle aatteelle ihan ammattinsa puolesta omistautunut Leif Blomqvist, Korkeasaaren intendentti.
"Hajut ja äänet ja tietynlainen elämisen tasapaino, tämä on oma erityinen maailmansa. Helpompiahan eläimet ovat kuin ihmiset."
Sen nyt kyllä saattaa uskoa. Mutta myös eläintarhan työntekijöiksi hakeutuvien voi kuvitella olevan omaa luokkaansa. Blomqvist esimerkiksi oli vain sattumoisin piipahtamassa Korkeasaaressa vuonna 1975. Ja koukkuun jäi.
Silloinen johtaja Ilkka Koivisto tarjosi nimittäin nuorelle kaverille kirvesmiehen paikkaa, mutta kun tämä yskäisi hieman ja sanoi olevansa äkämäsääskien tutkijana Helsingin yliopistossa, Koivisto arveli, että ehkä ei sittenkään timpermanniksi. Oikeanlainen pesti avautui elokuussa.
Blomqvist teki pitkän harppauksen akateemisista kuvioista kentälle, jossa sääskien heimo jää kerta kaikkiaan isompien, esimerkiksi myskihärkien ja kissalaakson asukkaiden jalkoihin.
Vuosien ja jo vuosikymmenten mittaan myös eläintarha on kokenut monenmoisia vaiheita ja uudistuksia, joista vähäisimpiä eivät ole olleet mukautuminen tietoyhteiskunnan vaatimuksiin taikka Euroopan yhdentymisen mukanaan tuomiin mahdollisuuksiin.
Näin alkukesästä kannattaa tarkentaa tarhan vauvoihin. Sellaisia ovat esimerkiksi kaksi myskihärkäpienokaista, joista toinen tepsuttelee jo lauman mukana, tosin tiiviisti emonsa helmoissa, missä sillä on turvallisinta. Toinen on vielä sisätiloissa mutta leimautumassa sekin vahvasti äitiinsä.
Este villille eläinkaupalle
Myskihärkä on onttosarvisiin kuuluva nisäkäs, korkeutta enimmillään puolisentoista metriä. Vantterina ja tiheäturkkisina ne näyttävät kuitenkin varsin isoilta eläimiltä. Luonnossa niitä esiintyy enää pohjoisimmassa Amerikassa ja Grönlannissa.
"Pikkumyskillä" on vihreä korvamerkki, minkä lisäksi sillä on myös mikrosiru lapaluun kohdalla.
"On tärkeätä tietää, kenen jälkeläisiä se on. Taskulampun kokoisella lukulaitteella sirun pystyy lukemaan metrin etäisyydeltä", intendentti toteaa.
"Koirilla ja hevosilla mikrosirua on käytetty jo pitkään, mutta eläintarhan eläimillä, joilla luonnollisesti on kantakirjat, se on vielä suhteellisen uusi asia. Tulli on sirusta kiinnostunut, koska näin pystytään valvomaan laitonta eläinkauppaa."
Ilveksiä
Puolaan
Korkeasaaressa ollaan erityisen iloisia siitä, että myskihärkien uusista jälkeläisistä toinen oli tyttö. Kysyntää maailmalla on nimittäin kovasti. Niin pian kuin kesän aikana syntyneet saadaan selville, tehdään tilaukset. Kuljetukset tapahtuvat enimmäkseen syksyn ja talven aikana.
Jotkut eläinkuljetuksista liittyvät myös kansainvälisiin luonnonsuojelullisiin projekteihin.
"Esimerkiksi seitsemän ilvestä on lähetetty vastikään Puolaan, lähellä Varsovaa olevalle luonnonsuojelualueelle, jossa metsäkauriskanta on päässyt kasvamaan liian suureksi ja kasvillisuudelle tuhoisaksi."
"Itävaltaan puolestaan on matkannut jo aiemmin 20 alppikaurista ja äskettäin vielä kymmenen lisää. Kanta metsästettiin aikanaan lähes loppuun, ja viime vuosikymmeninä sitä on taas menestyksekkäästi kasvatettu. Nyt lähetetyt menivät lähelle Salzburgia", Blomqvist kertoo.
Kaikki tänä vuonna Korkeasaaressa syntyneet eläimet, niin myskihärät kuin esimerkiksi ahmatyttö ja -poika saavat u-kirjaimella alkavan nimen. Systeeminä on ollut vuosi ja aakkonen.
Ahmojen syntymä oli tapaus laajemminkin kuin vain suomalaisittain, sillä ahmat tekevät harvoin pentuja tarhaoloissa. Viime vuoden aikana niitä syntyi koko maailmassa vain neljä
Suokukkojen hurmahumala
Kurkistelemme vaellussirkkoja, joilla on jälkeläisiä enemmän kuin Vilkkilässä kissoja ja joitten tiedetään luonnossa parvina esiintyessään syövän nopeasti koko "pöydän" pelottavan puhtaaksi.
Seeprahiiret, jotka ovat saaneet nimensä samanlaisista raidoista kuin seeproilla on, nuokkuvat somasti kuin satueläimet kiipeilyoksillaan, ja kiinalainen kääpiöviiriäinen hautoo kaikessa rauhassa Africasia -talossa oven vieressä, kuin kotikonnuillaan aasialaisessa sademetsässä.
Mangusteista on melkoisen mahdoton saada oikeata lukua. Kyseessä on petoeläinheimoon, sivettieläimiin kuuluva suku. Mangusteilla on pitkänomainen ruumis, lyhyet jalat, pieni pää, terävä kuono, lyhyet korvat ja voimakkaat hampaat. Häntä on keilamainen, turkki karhea ja pitkäkarvainen. Mangustit elävät Afrikassa, Etelä-Aasiassa ja Espanjassa.
Toisessa Korkeasaaren ylpeydessä Borealia-talossa käy melkoinen säpinä. Borealia tarkoittaa havumetsävyöhykettä, ja siellä luonnonmukaisissa oloissa ovat parhaillaan suokukot soitimella. Kosiomenot jatkuvat yhä, vaikka jotkut naaraat jo hautovat. Urbaani ihminen ei välttämättä osaa edes kuvitella moista menoa. Kukot käyttäytyvät tosi villisti, keekoilevat, hyppelehtivät, pörhentelevät kaulustaan, välillä piehtaroivat selällään, ja taas mentiin.
"Näiden rakennusten, eräänlaisten ympärivuotisten kasvihuoneiden avulla lisätään eläintarhan kävijämääriä. Nyt voi esimerkiksi joitain muuttolintuja, jollaisia myös suokukot ovat, nähdä talvellakin", Leif Blomqvist toteaa.
Jos pöllö
hyökkää
Ohimennen tervehdimme kierroksella eläintarhan uusinta tulokasta takinia, jota on kauan odotettu.
"Nämä yksilöt ovat Nürnbergin eläintarhasta, mutta laji on kotoisin Kiinasta, samoilta seuduilta kuin jättiläispandat. Sekä maamme ilmasto että Korkeasaaren maasto soveltuvat sille hyvin. Takini on lampaan sukulainen ja varsin erikoisen näköinen. Pää on kuin hirvellä, mutta sarvet nurinpäin. Onkin sanottu, että se on varmaan luotu eläinkunnasta viimeiseksi, niistä tarpeista, joita muilta jäi tähteeksi."
Hautova pöllöemo ei välttämättä tykkää vieraista ja kameroista. Tällä mammalla on yksi kekälesilmä kupeessaan ja siippa katon rajassa. Muut pöllönpojat istuvat hievahtamatta oksilla. Eläintenhoitaja sanoo, että vain emosta kannattaa olla huolissaan. Jos se hyökkää, niin eikun päätä alaspäin ja mieluummin kaulusten sisään.
"Pöllöt ovat lisääntyneet täällä hyvin ja ovat suosittua vaihtotavaraa muiden eläintarhojen kanssa", sanoo Blomqvist.
Hänen mukaansa Korkeasaari on Helsingin kaupungin ylivoimaisesti pienin virasto ja eroaa muista myös siinä, että sen pääasialliset yhteistyökumppanit ovat ulkomailla.
Intendentti pitää erinomaisena asiana sitä, että eläintarhan rakennushankkeisiin voidaan nykyisin ottaa tarjoukset myös muualta Euroopasta.
"On nimittäin niin, että yleensä arkkitehdit haluavat suunnitella taloja jotka näkyvät, kun taas eläintarhan rakennusten toivoisi pikemminkin olevan piilossa, sulautuvan huomaamattomasti maastoon. Manner-Euroopassa on jo eläintarharakentamiseen erikoistuneita toimistoja."
Ethän kivitä
eläimiä
"Viimeaikainen suuntaus on, että vanhanaikaiset, kaltereita muistuttavat aidat poistetaan. Samalla kaivantojen määrää lisätään."
Yleisö ottaa usein kantaa eläintarhaoloihin. Myös kävijöitä on syytä joskus kritisoida.
"Monet tämän vuoden keväällä Korkeasaaressa vierailleet koululaiset käyttäytyivät varsin ikävästi, häiritsivät, jopa kivittivät eläimiä. Lisääntyneen aggressiivisuuden panivat useat eläinhoitajamme merkille. Se on valitettavaa ja toivon mukaan yhtä ohimenevä kuin outo ilmiö", Blomqvist vetoaa.