Korvikeviina tappaa edelleen vuosittain 30—50 suomalaista, ja etyylialkoholimyrkytyksen saa noin 400 kansalaista. Korvikkeiden käyttäjien asenteet ovat myös muuttuneet entistä varomattomammiksi.
Sosiaali- ja terveysministeriön tilaaman selvityksen mukaan Suomessa on noin 6 000—8 000 ihmisen joukko, joka käyttää viinan korvikkeita enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Korvikeviina käyttäjät ovat pääasiassa keski-ikäisiä, köyhiä miehiä. Tutkija Anette Malinen uskoo kuitenkin, että kaiken aikaa myös uusia yhteiskunnasta putoavia nuoria ajautuu korvikkeiden käyttäjiksi.
Tutkija perää vastuuta myös korvikkeiden myyjiltä, joiden pitäisi arvioida nykyistä tiukemmin, kenelle ja mihin käyttöön he korvikkeiksi sopivia kemikaaleja myyvät. Vastuuttomaan myyntiin olisi voitava myös puuttua nykyistä paremmin. Korvikkeina käytetään etupäässä huoltoasemilla myytäviä autokemikaaleja, kuten etanolia sisältäviä polttoaineiden lisäaineita ja lasinpesunesteitä.
Tuoteturvallisuutta on syytä parantaa
Korvikkeiden käyttö on Malisen mukaan erikoinen ilmiö, jota ei juurikaan muissa EU-maissa ilmene. Korvikkeiden käyttäjät ovat yhteiskunnasta syrjäytyneitä, ja tutkimuksessa näkyi selvästi myös pitkäaikaistyöttömyyden kurjistava vaikutus.
Tutkija uskoo myös, että korvikkeiden käyttö ei lähiaikoina lopu tästä maasta. Tästä syystä olisi myös tuoteturvallisuutta syytä parantaa. Denaturoinnin parantaminen ja erilaisten merkkiaineiden käyttö voisi ehkäistä myrkytyskuolemia.
Merkkiaineet paljastaisivat, mistä aineesta on kyse, jolloin myrkytyksen saaneelle osattaisiin antaa heti oikeaa hoitoa. Värikoodit kertoisivat myös aineiden käyttäjille, mitä he oikeastaan juovat. Haastatteluissa kävi ilmi, että väreillä on merkitystä, kun juomakelpoista ainetta pyritään tunnistamaan. Jos esimerkiksi trokarin myymään kiljuun on lisätty korviketta, juoma värjäytyisi tietyn väriseksi ja käyttäjät tietäisivät varoa sitä, sanoo Malinen.
Malinen ehdottaa myös, että korvikkeina käytettäviin valmisteisiin voitaisiin lisätä esimerkiksi ammoniakkivettä, jolloin sitä ei kannattaisi edes yrittää lantrata juomakelpoiseksi. Paras keino olisi korvata käytössä olevat korvikkeet vähemmän vaarallisilla aineilla aina kun se vain on mahdollista.
Valistuksella voitaisiin vähentää varomattomuutta
Malinen havaitsi myös, että käyttäjien asenteet korvikeviinaa kohtaan ovat muuttuneet varomattomiksi. Jos tuote on aiemmin todettu juomakelpoiseksi, ei mahdollisia haittavaikutuksia juuri pohdita.
Tutkija katsookin, että koko väestön valistaminen olisi taas tarpeen. Myös sosiaali- ja terveydenhuollon väen olisi ymmärrettävä korvikkeita käyttävien hengenvaara nykyistä paremmin. Heidän terveydentilansa ja ravitsemustilanteensa olisi selvitettävä ja tarvittaessa heidät olisi ohjattava hoitoon ja toimeentulotuen piiriin.