Asioita tarkkaan seuraavat ovat tienneet juhannuksen alta lähtien, että SDP:n mitta täyttyi, kun paljastui, että salaisten Irak-papereiden vuotaja oli Martti Manninen. Muutamat sanomalehdet kertoivat heti tuoreeltaan näyttävästi, että SDP painosti Anneli Jäätteenmäen eroamaan. Pääministeri ilmoitti erostaan keskiviikkoiltana 18. kesäkuuta.
Vanha pommi räjähti uudelleen viime sunnuntaina keskustan ylimääräisessä puoluekokouksessa Helsingin vanhassa jäähallissa, HIFK:n petoluolassa. Jäätteenmäki varasti aamupäivällä shown kertomalla jäähyväispuheessaan, että SDP:n eduskuntaryhmän pääsihteeri Sisko Seppä tulla tupsahti tuona dramaattisena päivänä illan suussa keskustan ryhmäkokoukseen pyytämättä.
"Hänen viestinsä oli, että ellei pääministeri eroa, niin SDP:n ministerit tekevät omat johtopäätöksensä ja eroavat hallituksesta vielä samana iltana", Jäätteenmäki paukutti ja nousi keskipäivän pääuutiseksi. Hän komeili uutiskärjessä lukuisissa lehdissä vielä aamullakin.
Totuus tai ei, vakavaksi tarkoitettu lausunto tuli väärästä suusta. Kun etenkin demarien reaktioita - ja vähän keskustalaistenkin - katsoi ja kuunteli päivän mittaan, oli vaikea välttyä vaikutelmalta, ettei Jäätteenmäki olisi saanut enää avata suutaan. Hän oli väärä henkilö esiintymään todistajana asiassa, jossa hän on syyteharkinnan kohteena.
Totuutta ja oikeaa tulkintaa kyseisen keskiviikon tapahtumista on etsitty kissojen ja koirien kanssa pitkin viikkoa. Etsintä on kulminoitunut Sisko Sepän keskustan eduskuntaryhmän johtajalle Timo Kallille tuomaan paperilappuun, jonka oli kirjoittanut SDP:n ryhmäjohtaja Jouni Backman. Backman ei ole halunnut paljastaa maan etsityimmän viestilapun sisältöä suurelle yleisölle. Hän perusteli viime torstaina HS:ssa vaiteliaisuuttaan sillä, että teksti on "töksäyttävä".
Mokomakin meteli pikku lappusesta, ajattelee varmaan moni. Mutta jos kyseessä on todellakin vain suhteellisen merkityksetön yksittäinen episodi suuressa tapahtumasarjassa ja paperilappunen, jolla ei ole minkäänlaista todistusvoimaa, miksi Backmanin on niin vaikea näyttää viestinsä sisältöä kaikille niille, joita se kiinnostaa? Heitä on paljon - ja määrä vain kasvaa, mitä pitempään lapusta kohutaan.
Avainkysymys kuuluu: miksi Backman ei anna arvoa totuudelle ja avoimuudelle? Onko lappusen sisältö n-i-i-n töksäyttävä, että se osoittaa Jäätteenmäen olevan oikeilla jäljillä? Vai onko siinä jotain muuta, joka ei kestä päivänvaloa?
Vastaus avainkysymykseen on itse asiassa jo saatu. Sen voi lukea Jäätteenmäen eroilmoituksesta. Hän ja keskustan ryhmäjohto tulkitsivat Backmanin viestin ultimaatumiksi. Keskustalaiset olivat varautuneet ottamaan Jäätteenmäen aseman esille vasta juhannuksen jälkeen, mutta he tulivat äkkiä toisiin aatoksiin, kun Backman ilmoitti Sepän tuomassa lapussa, ettei SDP odota niin pitkään.
Ja jos se ei aikonut odottaa niin pitkään, niin muita vaihtoehtojahan ei voinut olla kuin lähtö hallituksesta tai ainakin uhkaus, että niin tapahtuu.
Backman oli sanonut kaiken olennaisen jo päivällä SDP:n ryhmäpuheenvuorossa eduskunnassa. Hän totesi yksiselitteisesti, että demarit halusivat jatkaa hallitusyhteistyötä ja tehtyä hallitusratkaisua, mutta eivät voineet hyväksyä Jäätteenmäen menettelyä ennen vaaleja "missään tapauksessa". Backman lisäsi vielä, ettei pääministerin ilmoitus ollut riittävä eikä tyydyttävä.
Kovaa ja selkeää tekstiä. Demarit halusivat eroon Jäätteenmäestä. Samalle kannalle kallistuivat myös keskustan eduskuntaryhmän jäsenet sen jälkeen, kun Manninen oli todistanut illan suussa julkisesti pääministerin ilmoitusta vastaan ja kun SDP:n tiukka kanta valkeni heille. Jäätteenmäki tajusi tilanteen vakavuuden ja näki parhaaksi erota. Ero tuhosi hänet poliittisesti, mutta pelasti hallituspohjan.
Tapahtumien kulku on tiedossa riittävällä tarkkuudella. Demarit saivat Jäätteenmäen ja Mannisen vehkeilystä hyväksyttävän syyn päästä eroon suositusta naispääministeristä. Keskusta antoi sen tapahtua. Monille keskustalaisillekin Jäätteenmäen ero oli vain vaivoin peitellyn tyytyväisyyden aihe. Jäätteenmäki ei koskaan voittanut eduskuntaryhmänsä enemmistöä aidosti puolelleen, kahdesta komeasta vaalivoitosta huolimatta.
Monet keskustan ja SDP:n johtavat poliitikot ovat joutuneet selittelemään pitkin viikkoa kadonneen paperilapun kohtaloa ja sisältöä sekä kesäkuun 18. päivän tapahtumia niin, että korvat ovat heiluneet ennätystahtiin. On vaikea tajuta, miksei Backman ole lopettanut lyhyeen kohua paljastamalla viestinsä sisällön ja miksi muutamien tietävien poliitikkojen lausuntojen sävy ja täsmällisyys ovat vaihdelleet päivästä toiseen.
Esimerkiksi keskustan puoluekokouksessa niin Timo Kalli kuin puoluesihteeri Eero Lankiakin asettelivat sanansa varoen ja tukivat lausunnoissaan mieluummin sosiaalidemokraatteja kuin Jäätteenmäkeä. Molempien kiinnostus yleistä tiedon tarvetta kohtaan kasvoi selvästi viikon varrella, mutta silti he osoittivat demarien tavoin suurempaa lojaalisuutta toisiaan kuin totuutta kohtaan. He eivät ole halunneet puhua suutaan puhtaaksi. Heillä on suojasordiino päällä.
Omituista on myös se, että Kalli palautti takaisin kohulappusen eli tärkeän todistusaineiston Backmanille. Se, jos mikä, osoittaa, kuinka lämmintä kahden eduskuntaryhmän johdon yhteistyö oli hetkellä, jolloin SDP hiillosti pääministeriä eroamaan.
Tälle kaikelle on tuttu selitys: poliittinen tarkoituksenmukaisuus. Hallitusyhteistyön jatkon turvaaminen kulkee kaiken edellä, eikä etenkään Jäätteenmäen haluta hämmentävän hallituspakkaa sivuraiteelta. Sen takia demarien ja keskustalaisten asenne totuuteen on se mikä on.