Kor­vaus­hoi­to pelasti elämän

Aamulääke vapauttaa opiaattiriippuvaisen vieroitusoireista

Jutussa haastatellut korvaushoitopotilaat eivät halunneet kasvojaan lehteen, vaikka arvelevatkin, että heidät omalla kylällä tunnistetaan.
Jutussa haastatellut korvaushoitopotilaat eivät halunneet kasvojaan lehteen, vaikka arvelevatkin, että heidät omalla kylällä tunnistetaan.

Kello 11. Haukiputaalaisen baarin pöydässä kahvittelee kaksi miestä, joiden aamu on alkanut kielen alle sulatetulla Suboxone-tabletilla.

Miehet ovat korvaushoidossa opiaattiriippuvuuden vuoksi ja yhtä mieltä siitä, että hoito on pelastanut heidän elämänsä.

Pasin, 38, päihdehistoria on yli 20 vuotta pitkä, "holtitonta huumeiden käyttöä". Hän pääsi hetkittäin aineista irti vankilassa, mutta ne palasivat elämään aina uudelleen. Opiaattiriippuvuus alkoi viitisen vuotta sitten vakavan onnettomuuden ja morfiinikipulääkkeiden myötä.

Terveydenhoitaja ryhtyi puhumaan korvaushoidosta, kun Pasi kävi huumeseuloissa ajokortin vuoksi.

Kaksi vuotta on kulunut, ja luottamusta on kertynyt jo niin paljon, että Pasi saa kotiin viikon lääkkeet kerralla. Vuodenvaihteessa hän kävi tyttöystävän luona Ruotsissa ja sai reissua varten kahden viikon kotilääkkeet.

Enää ei tarvitse elää jatkuvassa epävarmuudessa, eikä lähteä joka päivä huumeita metsästämään. On energiaa pitää kunnosta huolta. Huumevuosina saatu hepatiitti on hoidettu. Äiti luottaa taas poikaansa.

"Mukavalle tuntuu. Niitä luottoja ei ole kauheasti ollut", Pasi sanoo.

Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä oli vuoden vaihteessa korvaushoidossa viitisenkymmentä potilasta.

Korvaushoito kuuluu hoitotakuun piiriin ja on Oysin psykiatrian poliklinikan apulaisylilääkärin Pekka Laineen mukaan kutakuinkin ainoa hoitomuoto, joka tepsii vaikeaan opiaattiriippuvuuteen.

Perinteinen vieroitus ei oikein auta. Vain noin joka kymmenes potilas on kuivilla kuukauden päästä vieroitushoidon päättymisestä.

Korvaushoito vapauttaa potilaan riippuvuusoireista, ja kuntoutukseen liittyvä terapia tarjoaa eväitä laittaa elämä kuntoon.

Vuoden hoidon jälkeen noin puolet korvaushoitopotilaista käy töissä. Se edellyttää melkoista henkistä ja fyysistä kuntoutumista sekä huumemaailmasta irrottautumista.

Hoito kestää keskimäärin viitisen vuotta, mutta pituutta on Laineen mukaan vaikea etukäteen arvioida.

Juha, 27, on ollut korvaushoidossa reilun vuoden. Hän käy ottamassa lääkkeen joka aamu terveyskeskuksessa.

Seuraava tavoite on kotilääkitykseen pääsy, joskus tulevaisuudessa työpaikka ja hoidon lopettaminen. Terapiaa kuitenkin tarvitaan, että Juha oppisi ajattelemaan kuin "normaali ihminen".

Viimeisen kahdeksan kuukauden aikana on tullut pari "repsahdusta". Se on vähän kun ottaa huomioon, että Juha käytti Subutexia päivittäin ja elämä oli "yhtä sekoilua". Muistikuvat ovat hatarat kolmen vuoden ajalta.

Subutexin käyttö alkoi kertakokeilusta.

"Se lähti kerralla lapasesta. Kun edellisenä päivänä nokitin Subutexia, niin seuraavana pistin sitä suoneen."

Puolen vuoden vieroitushoito ei auttanut. Juha kertoo lähteneensä vieroitukseen syyllistettynä, eikä hän vielä silloin uskonut, että kaveripiirillä on merkitystä huumeista irti pääsyssä.

Avohoidon aikana tuli mitta täyteen huume-elämää. Juha päätti hakea korvaushoitoon.

Hoitoon pääsyä edelsi kolmen kuukauden sitoutumisjakso. Huumeseuloilla todettiin, että kyse on nimenomaan opiaattiriippuvuudesta. Juha sinnitteli mahdollisimman pienellä annoksella, jotta rahat riittivät, eikä tarvinnut hairahtua rikoksiin.

Juha ei pidä enää yhteyttä niihin kavereihin, jotka jatkavat sekoilua.

Pasi ja Juha ihmettelevät yhteen ääneen syksyllä MTV3:n 45 Minuuttia -ohjelmassa esitettyä korvaushoitoraporttia. Helsinkiläisen Munkkisaaren toimintakeskuksesta jaetuista korvaushoitolääkkeistä tuli saman tien kauppatavaraa.

Juha ja Pasi ovat oppineet aivan toisenlaiseen kuriin ja kontrolliin. Päivän lääkeannos jää saamatta tai puolittuu, jos yllätysseulassa näkyy muita päihteitä. Opiaattiriippuvaiselle lääkkeetön päivä on koettelemus.

"Kun tietää, että ne tarkistaa kaikki pistosjäljet, ei tule edes mieleen tehdä semmoista", Juha sanoo.

"Kynnys kasvaa muutenkin. Nykyään on elämä niin hyvin. Se on niin helppo menettää, naps, tuollai vaan", Pasi lisää ja napsauttaa sormiaan.

Jutussa haastateltujen korvaushoitopotilaiden nimet on muutettu.