Heroiiniriippuvaisten lääkekorvaushoidolla voitaisiin pelastaa joka viides potilas ja säästää jopa 46 000 euroa potilasta kohden vuodessa. Tästä huolimatta Suomessa peräti 70-80 prosenttia korvaushoitoa tarvitsevista ei tätä hoitoa saa, ihmettelee päihdelääketieteen professori Mikko Salaspuro Helsingin Biomedicumista. Suomessa virallisena hoitokäytäntönä olevan lyhyen vieroitushoidon hän leimaa tehottomaksi.
Asetukset sallivat korvaushoidon, mutta kunnat jarruttavat. Myös A-klinikoilla korvaushoitoa ollaan jäädyttämässä. Ongelmana on se, että korvaushoidon maksaa kuntien terveydenhuolto, mutta säästöä saadaan muualta, esimerkiksi vähentyneestä rikollisuudesta. Korvaushoito pitäisikin olla Kelan korvaamaa hoitoa, katsoo Salaspuro.
Tilannetta ei ole saatu korjattua kanteluillakaan ja toisaalta tämän potilasryhmän voimavarat eivät riitä pitkien oikeusprosessien aloittamiseen. Kun hoitoa ei saa, monet hakevat lääkkeensä edelleen Ranskasta tai katukaupasta. Silloin vaarana on mm. suonensisäinen käyttö, joka tulee potilaalle halvemmaksi, mutta paljon vaarallisemmaksi.
Näyttöä on mutta hoitoa ei anneta
Tutkimustulokset opiaattiriippuvaisten lääkekorvaushoidosta sekä metadonilla että buprenorfiiniilla ovat Salaspuron mukaan kiistatta hyviä. Buprenorfiini on kuitenkin tutkimusten mukaan metadonia turvallisempi.
Esimerkiksi tuoreessa Tukholman Karoliinisessa instituutissa tehdyssä tutkimuksessa vaikuttamatonta lumelääkettä saaneista potilaista joka viides kuoli ja lähes kaikki putosivat pois hoidosta. Sen sijaan Subutexiä eli buprenorfiinia saaneiden ryhmässä ei kuolemantapauksia ollut yhtään ja 75 prosenttia potilaiden virtsanäytteistä oli puhtaita.
Salaspuro ei anna kovin suurta arvoa lääkkeettömälle psykososiaaliselle vieroitushoidolle, mutta lääkekorvaushoidon rinnalla sosiaalinen tuki, esimerkiksi katon järjestäminen pään päälle kyllä kohentaa elämän laatua.
Salaspuro korostaa kuitenkin, että lääkkeellinen korvaushoito on osoitettu tehokkaaksi ainoastaan opiaattiriippuvuuden hoidossa. Kannabis-, amfetamiini- ja kokaiiniriippuvuuden hoitoon ei toistaiseksi ole olemassa tehokkaaksi todettua lääkehoitoa.
Hoito-ohjeet eivät perustu näyttöön
Suomalaisessa päihdehoidossa on tukeuduttu yksityiskohtaisiin, mutta kollektiivisiin hoito-ohjeisiin, jotka ovat vain harvoin perustuneet tieteelliseen näyttöön. Leimallista niille on Salaspuron mukaan tiukka lääkevastaisuus.
"Lääkkeettömiä hoitovaihtoehtoja on puolustettu joskus jopa kiihkouskonnollisuuteen verrattavalla innolla. Samalla lääkehoidon puolestapuhujat on leimattu medikalisaation edustajiksi."
Salaspuro pahoittelee sitä, että kiivaana käydyn keskustelun uhreiksi ovat jääneet hoitojärjestelmien kehittäminen ja yksilöllistä hoitoa tarvitseva potilas.
Hänen mielestään Suomea ei voi pitää sivistysvaltiona niin kauan kuin tämä asia ei ole kunnossa.