Kesäkuun 20. päivä vuonna 2004 oli tavallinen juhannusta edeltävä sunnuntai. Liigajoukkue Allianssin laitapakki Ari-Pekka Roiko tunsi jälleen kerran kipua vasemmassa polvessaan ja mies vaihdettiin puoliajalla kentältä pois.
Vaikka Ylivieskan Pallon kasvatti ei sitä siinä vaiheessa tiennyt, oli hänen pelaajauransa ohi.
"Vasemmassa polvessa on rustovaurio. Lumpion ja reisiluun välissä on sellainen vanhan kymmenen markan kolikon kokoinen ongelmakohta", 30-vuotias Roiko selvittää.
Roiko oli niitä pelaajia, jotka eivät olleet otsikoiden leipomisainetta. Puolustaja oli kuitenkin pelaaja, joka nautti arvostusta joukkueiden sisällä. Luottopakki ehti pelata kotimaisessa liigassa 191 ottelua.
Kahteen pelattuun vuosikymmeneen mahtuu menestystä liigamestaruudesta lähtien, mutta myös suomalaisen jalkapalloilun toinen puoli on miehelle tuttu.
Seurat vaikeuksissa
Kasvattajaseura YPa meni aikoinaan jääkiekkojaoston ohjailemana konkurssiin, eikä Roikon yhden syksyn ajan edustama KPV jäänyt pekkaa pahemmaksi. Roiko pelasi myös Oulussa, mutta sen ajan seuroista FC Oulusta ja FC 1991:stä ovat vain muistot jäljellä.
Roikon kotimainen liigaura jatkui FC Jazzissa, joka ajautui myöhemmin pitkän viivytystaistelun jälkeen konkurssiin. Seuraavilla etapeilla maasto ei muuttunut: FC Jokerit ja Atlantis ovat sellaisenaan häipyneet pois.
Roikon edustamista seuroista yksi on sentään alkuperäisessä -- tosin keinotekoisessa -- kuosissaan hengissä.
Seura on koko kansan tutuksi noussut Allianssi.
Pahanilmanlintu? Ei suinkaan. Pikemminkin Roiko on jalkapalloilija, joka on päässyt todistamaan sitä, miten seuroja pahimmillaan pyöritetään.
"Ja Jällivaara on yhä pystyssä", Roiko viittaa nauraen vuonna 1995 edustamaansa ruotsalaisseuraan.
Postia verottajalta
Roiko on karulla tavalla saanut kokea, millaista ammatikseen jalkapalloilevan elämä voi olla. Mies pelasi liigassa vuosikymmenen ajan. Siinä ajassa ehtii nähdä yhtä jos toistakin.
"Harjoittelemisen taso ja olosuhteet ovat menneet eteenpäin. Taitavia pelaajia on koko ajan enemmän ja enemmän. Mutta seurajohto ei ole aina oikein tiennyt, missä mennään. Monella ovat olleet realiteetit hukassa", Roiko toteaa.
Jokaisessa Roikon edustamassa liigaseurassa on ollut pahoja rahavaikeuksia aina ensimmäisestä kaudesta ja FC Oulusta lähtien.
"En vieläkään muista, kuka lopulta maksoi Välkkylästä minulle hommatun kämpän vuokrat. A-junioreiden pelimatkoilla puolestaan jouduimme väistelemään tiettyjä huoltoasemia, kun entisiä velvoitteita ei ollut hoidettu."
Vuosikymmenen aikana pelaajasopimukset ovat sentään muuttuneet A4-kokoisesta sutaisuista oikeiksi työsopimuksiksi. Uransa alussa nuori ja kokematon pelaaja sai monia suullisia lupauksia, jotka ovat karvaasti kostautuneet myöhemmin.
"En tajunnut pyytää asioita paperille FC Jazzissa. He lupasivat hoitaa verot asunto- ja autoeduista. Neuvottelupöydässä nuorta poikaa jännitti, kun toisella puolella pöytää oli isoja herroja vastassa." Juuri tällaisiin epäselvyyksiin porilaisseura lopulta kaatui. Valitettavasti myös Roikon postiluukusta kolahti uudella vuosituhannella kirje verottajalta. Mätkysumma ei ollut pieni. "Sellainen summa, että pankista piti hakea lainaa."
Tiliotteen tarkistus
Niin tulivat ja menivät myös FC Jokerit, Atlantis ja Allianssi. Ja seurojen palkanmaksu -- se jatkui samalla tavalla eli vaihtelevasti.
Aluksi pelaaja käy katsomassa tiliotettaan päivittäin, pikku hiljaa maksuongelmien todellisen luonnon oppii tuntemaan.
"Olemme monessa seurassa puhuneet, että lyömme takapuolet kenttään, emmekä pelaa ollenkaan. Atlantiksen aikana mietimme tilannetta jopa ennen Suomen cupin finaalia. Meille kuitenkin annettiin aina lupauksia ja peloteltiin sanktioilla. Lopulta pelasimme aina", Roiko muistelee.
Vuosituhannen vaihteessa näytti hetken aikaa jopa hyvältä, kun FC Jokerit pani tuulemaan liigakartalla.
"Oli kolmea ulkomaanleiriä, autot olivat viimeisen päälle ja kaikki järjestyi. Homma alkoi kuitenkin karata käsistä heti alussa. Tulot eivät vastanneet menoja."
Roikolla on pelaajauralta karmeita tarinoita reppu täynnä. Se reppu on kuitenkin jupissut viimeiset riiminsä.
Ehkä onneksi, sillä Allianssin pelikengissä ei olisi ollut mukava potkia enää vuonna 2005.
"En kaipaa pelaamista, mutta pelireissuja ja pukukoppeja on vaikeampi unohtaa. Katson uraani mielelläni taaksepäin. Sain tehdä sitä mitä halusin ja osasin. Pelivuosia ja kokemuksia en vaihtaisi mistään hinnasta pois", Roiko valaisee positiivisen loppupäätelmän.
Kun jotain päättyy, jotain uutta alkaa. Rasmus Roiko syntyi samalla viikolla, kun isän peliura oli virallisesti ohi.