Saariselän pohjoispuolella Palkisojalla asustelevan Veikko Rajalan, 80, korvasienimetsä on lähellä. Mökistä tarvitsee kulkea vain parikymmentä metriä, kun isäntä pääsee ihastelemaan ensimmäisiä ruskeita poimulakkeja. Kaiken lisäksi miehen jokakeväinen korvasienisaalis on varma, sillä hän kasvattaa ne itse.
"Parhaana keväänä joskus 1980-luvun lopulla keräsin tältä tantereelta korvasieniä 104 kiloa. Kun kilosta maksettiin silloin 60 markkaa, niin ihan hyvän tienestin pääsin kuittaamaan", korvasienifarmari naureskelee.
Rajalan korvasieniviljelmä on noin puolen hehtaarin suuruinen sorapohjainen metsikkö, joka kuluneiden 25 vuoden aikana on tuottanut satoa joka kevät. Vuosi sitten hän poimi ja myi sieniä 56 kiloa.
"Hinta vain on pudonnut, sillä viime keväänä sienistä maksettiin kuusi euroa kilolta. Sekin kuitenkin on ihan hyvä taksa, kun samalla saan tehdä töitä ja seurata sienten nousua", mies kertoo.
Veikko Rajala ei pidä itseään korvasienten kasvattajana saati viljelijänä, hän vain houkuttelee keväiset poimulakit maanpinnalle.
Niksit hän kertoo oppineelta eräältä professorilta neljännesvuosisata sitten.
"Professori kertoi, että panepa monttuun kerroksittain paperia ja soraa sekä riko maata montun ympäriltä niin näet, että kahden vuoden kuluttua alkavat korvasienet kasvaa."
Siltä paikalta mies lähti kokeilemaan, ja vuosien mittaan hän on kehittänyt pettämättömän korvasienten houkutusmenetelmän.
"Montun halkaisija voi olla reilu metri ja syvyys 60-70 senttiä. Se täytetään noin viiden sentin vahvuisilla paperi- ja sorakerroksilla. Ideana on, että mätänevästä paperista syntyy selluloosaa, josta sienirihmastot leviävät jopa 20 metrin päähän", Rajala kertoo.
Paperilla ja soralla täytetty monttu ei kasvata korvasieniä, vaan Rajala rikkoo montun ympärillä olevan maan pienillä lapionterän kokoisilla kuopilla, joiden reunoille ensimmäiset sienet ilmaantuvat kahden vuoden kuluttua.
Parhaina vuosina yhteen kuoppaan on tullut jopa kahdeksan korvasientä, jotka ovat saattaneet kasvaa kiinni toisiinsa. "Suurimmat sienimöykyt ovat painaneet kaksi kiloa. On siinä myrkkyä kerrakseen", Rajala naureskelee.
Tänä keväänä Palkisojan korvasieniviljelys tuottaa satoa tavallista myöhemmin, kun routa on ollut maassa pitkään.
"Nyt sieniä näkyy vielä harvakseltaan, mutta jos olisit täällä juhannuksena, kenttä olisi mustana korvasienistä", isäntä kehuu.
Korvasienen satoaika vaihtelee ilmojen mukaan. Muutamana vuonna 1980-luvun lopulla pääsato tuli toukokuun 10. päivänä, mutta joskus se on tullut vasta juhannuksen maissa.
"Korvasienet putkahtavat ilmoille nopeasti - kuin tyhjästä, mutta yhtä nopeasti ne myös katoavat. Kun korvasieniaika juhannuksen jälkeen päättyy, ne häipyvät kuin ilmapallot. Sieni kyllä mustuu ja hapristuu, mutta mihin se katoaa.
Eläimillehän myrkkysieni ei kelpaa. Tästäkin pitänee kysyä joltakin professorilta", Rajala pohtii.
