Lapin kultamaat lumosivat oululaisen Janne Kanniston 15 vuotta sitten. Mies oli kesälomareissullaan pohjoisessa ja päätyi erakkokullankaivajan kämpälle. Hän sai seurata kaivoksen arkea nähden sen kasvot iloineen suruineen. Kulta, kullankaivajat ja erämaamaisemat vetosivat Kannistoon niin, että hän päätti ryhtyä valmistamaan kultakoruja.
"Aluksi korujen tekeminen oli minulle harrastus. Käytin kaiken mahdollisen vapaa-aikani niiden tekemiseen. Opettelin erilaisia tekniikoita ja tein hyvinkin monimutkaisia töitä", hän selittää. Vuosi vuodelta harrastus kultavaltauksille suuntautuvine reissuineen valtasi yhä suuremman osan hänen elämästään. Nelisen vuotta sitten Kannisto tuli pisteeseen, jossa piti päättää, mihin voimansa keskittäisi. Hän jätti vakituisen työpaikan hoitoalalla ja siirtyi täysipäiväiseksi korusepäksi.
"Olen tähän ratkaisuun erittäin tyytyväinen. Saan tehdä omista lähtökohdistani työtä omien aikataulujeni ja osaamiseni mukaan", hän kertoo. Lapin kullasta tehtyjen omaleimaisten töiden lisäksi Kanniston koruverstaassa syntyy koruja muun muassa rippi- ja kastelahjoiksi. Uusimmat tulokkaat ovat helmi- ja kristallikorut. Niitä mies valmistaa etupäässä Bangkokin kiinalaiskortteleista löytämistään hehkuvan värisistä helmistä. Kyseisiä koruja on onnekkaiden vaiheiden jälkeen nykyisin myynnissä kymmenissä kultasepänliikkeissä eri puolilla Suomea.
Helmi- ja kristallikorut ovatkin tällä haavaa eräänlainen Kanniston verstaan selkäranka. Niiden kysyntä tuo yksityisyrittäjälle merkittävimmän tulonlähteen.
"Helmikorujen tekeminen tuo vastapainoa verstaassa työskentelylle. Olohuoneen pöydän ääressä ehtii päivän aikana tehdä ison kasan helmiä, kun taas verstaalla saattaa mennä yhden hopeasormuksen kimpussa monta päivää", koruseppä selittää.
Pimenevässä syksyssä ja alkutalvessta Kannisto on pohtinut tulevaisuuttaan aiempaa syvällisemmin. Takana on hieman liian kiireinen kesä, joka veti jaksamisen lujille.
"Työt eivät tekemällä lopu, mutta omasta kellosta voi käydä aika vähiin. Vain työlle ei voi elää, elämässä täytyy olla muutakin", hän selittää ja harmittelee, että esimerkiksi yhteydenpito Lapin kultamaisemissa syntyneisiin ystäviin on kärsinyt arjen kiireiden keskellä. Samoin mieli halajaa omalle kultavaltaukselle Saariselälle useammin kuin se nykyisellä työtahdilla on mahdollista.
Vuosien saatossa Janne Kanniston tyyli on yksinkertaistunut ja tunnelmien ja elämysten välittäminen on noussut etusijalle. Tähän hän haluaisi panostaa jatkossakin. Korusepälle on syntynyt unelma saada Lapin kullasta irti vieläkin enemmän. Kultahippujen löytäjiin, kaivauksiin ja erämaihin liittyy usein kiehtovia tarinoita, joita Kannisto haluaisi välittää eteenpäin koruillaan. Niihin voisi tavalla tai toisella yhdistää tarinan korun alkuperästä, kertoa esimerkiksi kullan olevan peräisin puuttomalla tunturiylängöllä sijaitsevan kylmävetisen puron pohjalta. Näin ihmiset saisivat korusta muutakin iloa kuin sen, paljonko se maksaa ja miltä se näyttää.
"Ihmiset tykkäävät tarinoista. Niiden avulla voisin korostaa korujen yksilöllisyyttä. Se tekisi tätä työtä itsellekin mielekkääksi, kaikki ei pyörisi vain rahan ympärillä", Kannisto tuumaa. Hän arvostaa muutoinkin suuresti saamaansa palautetta. Hienoimpia hetkiä ovat ne, kun hän on kertonut valmistamastaan korusta ja asiakas on kysynyt lopuksi, saako hän sen ostaa.