Koru, jolle kasvaa juuret

Vähän kivuliaaltahan se kuulostaa: Ihoon tehdään ensin tylpällä välineellä reikä, minkä jälkeen pinsetillä nykäistään pois päällimmäinen ihokerros ja sen alla oleva rasvakerros.

Microdermal ei ole mikään mammuttimainen laitos: ihon alle tuleva jalusta on seitsemän millimetriä pitkä ja pinnalle ulottuvan tapin paksuus on kaksi millimetriä.
Microdermal ei ole mikään mammuttimainen laitos: ihon alle tuleva jalusta on seitsemän millimetriä pitkä ja pinnalle ulottuvan tapin paksuus on kaksi millimetriä.

Vähän kivuliaaltahan se kuulostaa: Ihoon tehdään ensin tylpällä välineellä reikä, minkä jälkeen pinsetillä nykäistään pois päällimmäinen ihokerros ja sen alla oleva rasvakerros. Sitten ihon alle asetetaan kantaosa, josta jää törröttämään ihon pinnalle tappi. Sen päähän voi sitten kiinnittää sellaisen vaihtopään (eli korun) kuin haluaa. Ihokudos kasvaa läpi kantaosassa olevista rei´istä, jolloin lävistys ikään kuin juurtuu paikalleen.

Microdermalin laitattaminen ei kuitenkaan satu sen enempää kuin muutkaan lävistykset, kertoo oululainen Anna Keränen, joka laitatti microdermalin käsivarteensa vappuna.

"Näin sellaisen yhdellä tytöllä samassa harrastusporukassa ja ajattelin, että tuossa on maailman kaunein koru."

Oululaisen Heaven & Hell Tattoon lävistäjä Aki on tehnyt microdermal-lävistyksiä vuoden verran ja muistelee, että siinä ajassa sellaisen on halunnut kehoonsa parisenkymmentä asiakasta. "Ei niitä hirveästi mene, mikä johtuu varmaan siitä, ettei juuri kukaan tiedä niistä."

Microdermal on kehitetty vasta muutama vuosi sitten, eikä niitä ainakaan Pohjois-Suomessa kovin monessa paikassa tehdäkään. Oulussa sellaisen voi laitattaa vain Heaven & Hellissä.

Microdermalin juju on siinä, että koru näkyy ihon pinnalla vain yhdessä kohdassa, kun taas tavallisissa lävistyksissä näkyviin jäävät korun molemmat päät. Kimaltelevalla korulla saa aikaan sellaisen vaikutelman, kuin ihoon olisi upotettu pikkuinen jalokivi.

Akin mukaan microdermal onkin pääasiassa naisten suosiossa. Niitä laitetaan eniten rintaan ja kasvoihin, varsinkin poskipäihin.

Mitä tulee käytäntöön, microdermal ei radikaalisti eroa muista lävistyksistä: Laittaminen sattuu suurin piirtein saman verran, kestää vähän kauemmin ja maksaa hiukan enemmän. Sen voi laittaa lähes mihin kohtaan kehoa tahansa, ja lisäksi se paranee yleensä melko nopeasti. Pois ottaminen on tietysti työläämpää, koska tavallisen lävistyksen voi irrottaa itse. Akin mukaan poistaminen hoituu kirurginveitsellä kuitenkin kohtuullisen näppärästi.

Microdermalin pysyvyyteen pätevät samat periaatteet kuin muidenkin lävistysten. Akin kokemuksen mukaan se pysyy hyvin, jos sitä ei kolhi mihinkään. Jos taas koruun tulee osuma ja kudos vähän repeää, alle rupeaa muodostumaan herkästi uutta kudosta ja koru kasvaa ulos.

Anna Keränen kertoo huomanneensa, että microdermal ei ole mikään maailman kätevin lävistys - ei ainakaan käsivarressa. Villapaidan langat tuppaavat tarttumaan siihen, ja sitä on myös tullut helposti kolhittua väkijoukossa. Tällä hetkellä lävistys on pahan sohaisun vuoksi tulehtunut.

Microdermal vaatii siis herkeämätöntä huolellisuutta. Niin tosin vaativat muutkin lävistykset.

"Muuten mitään ongelmia ei ole ollut. Olin yllättynyt siitä, miten helposti lävistys parani. Edes silloin kun se laitettiin, mitään tulehdusta ei tullut", Keränen sanoo.

Lisätietoa: www.wormz.org/
anchor.html

Ilmoita asiavirheestä