Luottokortti- ja tilitietojen väärinkäyttö on yksi Yhdysvaltain vakavimmin kasvavista rikollisuuden lajeista. Samaan aikaan kun noin 40 miljoonaa amerikkalaista sai kuulla luottokorttitietojensa varastamisesta luottokorttilaskutusyhtiö CardSystems Solutionsin tietojärjestelmästä, heille on alkanut olla yhä selvempää, kuinka hyvin järjestäytynyt varastettujen luottokorttitietojen musta pörssi oikein on.
Yhdysvaltain liittovaltion kauppakomission FTC:n arvioiden mukaan jo ennen nyt julkisuuteen tullutta tietovarkautta noin 10 miljoonan amerikkalaisen luottokorttitietoja käytetään vuosittain väärin. Amerikkalaisille kuluttajille tämän rikollisuuden arvioidaan maksavan noin viisi miljardia dollaria eli noin neljä miljardia euroa vuodessa, liike-elämän lasku on kymmenen kertaa suurempi.
Merkittävä osa varastetuilla luottokorttitiedoilla käytävästä kaupasta tehdään internetin välityksellä. Vaikka niin Yhdysvaltain keskusrikospoliisi FBI kuin muidenkin maiden poliisit yrittävät jäljittää toimintaa pyörittäviä rikollisia, viranomaiset myöntävät että tehtävä on lähes mahdoton. Monet varastettua tietoa kauppaavien nettisaittien serverit sijaitsevat entisen Neuvostoliiton alueen maissa, joista rikollisten kiinni saaminen on erityisen vaikeaa. Kun viranomaiset saavat yhden tekijän tai kauppapaikan kiinni, toiminta on jo siirtynyt uuteen osoitteeseen.
Netissä käydään röyhkeää bisnestä
Jopa luottokorttirikollisia jahtaavien poliisien mukaan toiminnan suoraviivaisuus ja röyhkeys on hätkähdyttävää. Varastettuja luottokorttitietoja kaupattiin niin tukussa kuin yksittäinkin vielä kesäkuun puolessa välissä muun muassa www.iaaca.com ja www.carderportal.org -nimisillä nettisivustoilla.
"Haluatko asua parhaissa hotelleissa tai haluatko omistaa kauniita tyttöjä?", kysyttiin New York Timesin mukaan heti CardSystemsin tietovarkauden jälkeen iaaca.com:in nettisaitilla. "Se on kaikki mahdollista Zoomerin dumpeilla". Dump tarkoittaa alan slangilla varastettuja luottokorttinumeroita.
Sadalla dollarilla saa itse Visa- tai MasterCardkortin numeron lisäksi myös käyttäjän henkilötiedot. Ostajalle jää vain pieni riski siitä, että kortti on saatettu jo kuolettaa. Riski on kuitenkin olematon, koska tuoreiden varastettujen korttien oikeat omistajat eivät yleensä edes vielä tiedä, että heidän tietonsa ovat päätyneet mustaan pörssiin. Hälytys tulee vasta seuraavan luottokorttilaskun muodossa, kun kortinhaltija huomaa kortillaan tehdyn mitä kummallisempia ostoksia, usein tuhansilla dollareilla luottoraja täyteen.
Kuin herjana iaaca.com:in nimi muodostui sanoista International Association for the Advancement of Criminal Activity.
Turvateknologia laahustaa perässä
Luottokorttiyhtiöt ja pankit yrittävät jatkuvasti kehittää uusia keinoja korttien turvallisuuden parantamiseksi, mutta keskeinen ongelma on korttien laaja käyttö internet-kaupankäynnissä. Tämä on toistaiseksi estänyt sellaisen turvateknologian käyttöönoton, joka vaatisi itse fyysisen kortin olemassaoloa ostoksia tehtäessä. Nykyisellään riittää, kun syöttää kortin - vaikka varastetunkin - tiedot muun muassa CardSystems Solutionsin tapaisten luottokorttimaksuliikennettä hoitavien yritysten maksujärjestelmiin.
Alan asiantuntijat ennakoivat, että vähitellen ainoa tapa rajoittaa rikollisuutta varastetuilla luottokorttitiedoilla on siirtyä käyttämään erityisellä mikrosirulla varustettuja superturvallisia ja kopiointikelvottomia luottokortteja ja vaatia myös kotitietokoneisiin lukulaitteet, jotka osaavat varmistaa mikrosiruihin koodatun tiedon ja korttiin liittyvän salasanan ennen kuin maksutapahtuma hyväksytään.