Kauppojen korttipeli laajenee ja kovenee. Moni kuluttaja olisi valmis tyhjentämään lompakkonsa muovista kanta-asiakaskorteista ja ottamaan säästön suorina alennuksina.
Ei ole hirveän monta vuotta siitä, kun kauppojen kassoilla ei ollut tarpeen vilautella muuta kuin rahaa, sekkiä tai myöhemmin pankkikorttia. Tätä nykyä tavallisten suomalaisten lompakot ovat sananmukaisesti turvoksissa erilaisten kanta-asiakas- tai asiakasomistajakorttien takia. Puolenkymmentä eri ketjujen korttia ei ole mitenkään harvinaista, ja moni kantaa muoviläpysköitä mukanaan paljon enemmänkin.
On asioita, joihin kortit ovat tuoneet helpotusta sekä kuluttajalle että kaupalle. Takavuosina esimerkiksi osuuskauppojen asiakasomistaja joutui ostohyvityksen saadakseen kerran vuodessa toimittamaan kasan kassakuitteja omaan kauppaansa. Kortin avulla bonuksen keruu ja maksu sujuvat paljon sujuvammin.
Nykyinen korttishow on kuitenkin paisunut jo yli äyräiden. Tilanteeseen ajauduttiin, kun osuustoiminnallisten ketjujen ohella myös muut ryhmät ja ketjut valitsivat muovikortin keinoksi asiakkaiden sitouttamiseen. S-ryhmän ja Tradekan jälkeen K-ryhmä tuli mukaan omalla kortillaan 1990-luvulla, sen jälkeen monet pienemmät. Kalevassa torstaina ilmiötä kommentoineen asiantuntijan mukaan yhä pienemmät ketjut tuovat tarjolle omat korttinsa.
Kaupparyhmien uskosta korttien taikaan kertoo sekin, että K-ryhmä esitteli menneellä viikolla yhdessä OP-ryhmän kanssa uudistetun "superkorttinsa". Yhtä paljon kuin kyseessä on markkinaosuuttaan menettäneen K-ryhmän vastaisku S-ryhmälle, uudistus on OP-ryhmän varautumista S-ryhmän pankin syntyyn tämän vuoden lopussa. Jos K-ryhmän Plussa-kortin ostohyvitysjärjestelmä on tähän asti arvioitu vaikeaselkoiseksi, ei uusi järjestelmä vaikuta juuri sen selvemmältä.
Korttien käyttö näyttää tulleen kauppaan jäädäkseen, vaikka sen hyödyt eivät asiakkaan kannalta ole ollenkaan kiistattomat. Moni kuluttaja on sitä mieltä, että olisi paljon parempi, jos kalliit korttijärjestelmät purettaisiin ja säästö siirrettäisiin hintoihin.
Niin kauan kun kortteja on, järkevä asiakas ottaa kuitenkin irti niistä saatavissa olevan hyödyn. Korteista hyötyvät eniten ne, jotka ostavat paljon ja pystyvät keskittämään ostoksensa. Maksajan paikalla ovat pienet taloudet ja ne, jotka ostavat ruokansa ja muut tuotteensa sieltä täältä.
Korttien keskinäisen edullisuuden vertailu on kaiken lisäksi vaikeaa. Paljon helpompaa asiakkaan olisi vertailla kauppoja, jos kisa käytäisiin pelkästään hintojen avulla. Myös monet kauppiaat olisivat valmiita luopumaan korteista. Kaupan ryhmissä ei tähän kuitenkaan ole rohkeutta. Ajattelu tuntuu kulkevan niin, että jos asiakkaat eivät kerran kuussa tai vuodessa saa tililleen rahaa tai kotiinsa hyvityslippusia, he siirtyvät niihin kauppoihin, jotka hyvitystä antavat.
Ovatkohan asiakkaat todella noin tyhmiä? Kyllä he tajuavat, että he maksavat korttikarusellin. Tilanne onkin tällä hetkellä siinä mielessä erikoinen, että korteista tuntuvat olevan psykologisesti riippuvaisia kaupat, eivätkä kuluttajat, jotka kortteja mukanaan kantavat.
K-ryhmä, jolla ei ole asiakasomistajuuteen liittyvää velvoitetta palauttaa asiakkaille hyvitystä, olisi voinut näyttää tietä korttiriippuvuuden purkamisessa. Sitä ei kuitenkaan tehty.