Herättäjäjuhlapaikalla naureskelee iloinen joukko. Rippikoulun Aholansaaressa käyneet nuorukaiset ovat tulleet tapaamaan toisiaan Seinäjoelle.
Nämä nuoret eivät piilottele uskoaan, vaan he hihkaisevat kuorossa ja empimättä, että ovat körttinuoria. Uskosta he kertovat löytävänsä voimaa ja turvasataman elämään.
"Mitään ihmekokemuksia en ole kokenut, vaan uskosta saan turvallisuuden tunteen. Jos vaikka rukoilee, siitä tulee hyvä olo", helsinkiläinen Johannes Purovaara, 16, sanoo.
"Minä olen vähän hätärukoilija. Tahtoo tulla rukoiltua vain silloin, kun tulee hätä. Pitäisi rukoilla muulloinkin, sillä tekisi hyvää itselle, kun muistaisi kiittääkin eikä aina pyytää jotakin", mäntsäläläinen Matilda Seppälä, 16, miettii.
Herättäjäjuhlien teema kuuluu: "Sallikaa lasten tulla". Nämä Aholansaaressa rippikoulun käyneet nuoret ovat tulleet ja löytäneet Jumalan.
"Kukaan ei voi sanoa toiselle, että nyt alat uskoa. Edes itseään ei voi käskeä uskomaan. Usko tulee Jumalasta. Jos lapselle tuputetaan uskoa, siitä voi tulla ahdistusta. Ahdistusta voi tulla siitäkin, että miettii, saako täytettyä vanhempiensa ja muiden ihmisten odotukset", Purovaara pohtii.
Tuputus toisi ahdistusta
Nuorisoporukan vieressä on pino laatikoita, joissa on körttipastilleja. Sokeripastillien tuotolla tuetaan herännäisnuorten toimintaa. Nuoret kauppaavat ohikulkijoille pastilleja rennolla otteella ja tuputtamatta. Samalla he kertovat, että että heille uskoa ei ole syötetty pakolla.
"Usko on ollut minulla aina, joten sitä ei ole tarvinnut tuputtaa. En koe, että muitakaan uskontoja olisi tuputettu. Olen itse todella kiinnostunut eri uskonnoista ja keskustelen niistä mielellään", Seppälä kertoo.
Seppälä ja Purovaara ovat iloisia juhlien teemasta. "Se tarkoittaa, että tänne voivat tulla kaikki ikään katsomatta. Lapsi ei tarkoittaa pelkästään ikää, vaan sitä, että voi olla lapsenmielinen."
Körttiläisyys tuntuu heidän mukaansa olevan usein vanhempien ihmisten juttu. Nuoret kokevat olevansa körttiläisyyden uusi sukupolvi.
"Herättäjäjuhlilta saa yhdessäolon riemua ja voimaa arkeen. Täällä tulee tosi yhteisöllinen olo. Kun 10 000 ihmistä veisaa, siitä tulee sangen vahva olo."
Körttiläisyys iski riparilla
Usko on läsnä nuorten elämässä esimerkiksi rukouksissa, mutta muutenkin. Usko on osa identiteettiä.
"Usko voi näkyä niinkin, että välittää muista ihmisistä ja tekee niin kuin haluaisi itselleen tehtävän", Purovaara toteaa.
Mikä nämä nuoret sitten sai kiinnostumaan herännäisyydestä? Miten heistä tuli körttinuoria?
"Minut on kasvatettu kristillisessä perheessä. Viime kesän riparilla körttiläisyys iski. En osaa sanoa yksiselitteisesti, mikä siinä veti, mutta tämä yhteisöllisyys ja turva ovat tärkeitä", Purovaara pohtii.
"Isäni on pappi, mutta kotona körttiläisyyttä ei ole korostettu enkä ole siitä juuri mitään tiennytkään. Menin kaverini mukana rippileirille Aholansaareen ja sieltä löysin körttiläisyyden", Seppälä selvittää.
Entä millaisen uskonnollisen kasvatuksen nuoret antaisivat omille lapsilleen? Tulisiko heidän lapsistaan körttinuoria?
"Kyllä minä kastaisin lapseni, mutta on parasta, että jokainen saa itse miettiä näitä asioita", Purovaara puntaroi.