Sievi Herännäisyys, eli kansanomaisemmin körttiläisyys, syntyi aikanaan protestiliikkeeksi kirkon piirissä vallinnutta tekopyhyyttä vastaan. Ajan riennossa protestin terä on tylsynyt ja nyt liikettä on vaikea erottaa kirkosta.
Herättäjä-yhdistyksen toiminnanjohtaja, teologian kandidaatti Jouko Kuusinen myöntää körttisten keskuudessa monesti kysyttävän, mihin protesti on kadonnut. Hän muistuttaa kuitenkin ajan olevan nyt perin toisenlaisen kuin herännäisyyden syntyaikaan 1800-luvun alkupuolella.
"Pitää ottaa huomioon se kehitys, mitä on tapahtunut yhteiskunnassa ja ennen muuta kirkossa. Kun herännäisyys aikanaan lähti liikkeelle, se oli pieni vähemmistö kirkon piirissä. Vuosikymmenten aikana herännäisyys on hapattanut kirkkoa", Jouko Kuusinen sanoo.
Kansankirkko on hänen arvionsa mukaan herännäistynyt vuosikymmenten saatossa. Se on saanut vaikutteita herännäisyydestä ennen muuta työntekijöidensä kautta. Suuri osa Suomen papeista kun kokee körttiläisyyden hengelliseksi viitekehyksekseen, vaikka eivät sitoutuisikaan herännäisyyteen.
Armo vapauttaa
ja keventää
Körttiläisyys on levinnyt muuttoliikkeen myötä vanhoilta talonpoikaisilta syntysijoiltaan Savosta ja Pohjanmaalta kasvukeskuksiin. Jopa Helsingin seudulla eletään vilkasta seuraelämää. Körteille perinteiset seurat ovat toimintamuotona tulleet kirkkoon.
Kaiken kiireen ja yksilöä korostavien ajan virtausten keskellä heränneiden tehtävänä on Jouko Kuusisen mukaan muistuttaa, että ihminen on hauras ja haavoittuva. Että on olemassa muitakin arvoja, ja että ihmisen perusarvoa ei mitata rahassa ja maanpäällisissä saavutuksissa, vaan se perustuu armoon ja hyväksytyksi tulemiseen.
Körttiset puhuvat armosta kuin leivästä. Jouko Kuusinen myöntää, ettei sanan sisältöä todellakaan aina määritellä. Se on kuitenkin jotain, joka vapauttaa, keventää ihmistä.
Uskonnollisessa mielessä armo merkitsee suhdetta Jumalaan. Siitä suhteesta on suljettu pois uskonnolliset suorittamiset ja pätemiset. Jouko Kuusisen sanoin Jumala-suhteen perusta ei ole ihmisen, vaan Jumalan aktiivisuudessa.
Herännäisyys moniarvoistunut
Toisin kuin kirkon toinen suuri herätysliike lestadiolaisuus, herännäisyys ei aseta ihmiselle rajoja, vaikka vanhastaan onkin tuominnut huikentelevan elämän.
Liikkeellä itsellään ei ole selkeää kantaa kirkkoa tänä päivänä ravisuttavaan parisuhteen rekisteröintikysymyksiin, niin kuin ei ollut aikanaan naispappeuskysymykseenkään.
Jouko Kuusinen huomauttaa, ettei herännäisyys ole koskaan kokenut itseään klausuulien antajaksi tai elämän normittajaksi. Vastuu omasta elämästään on jokaisella yksityisellä ihmisellä.
Sievissä 5.-7. heinäkuuta järjestettävien herättäjäjuhlien oheisohjelmana esitettävä tanssitapahtuma Askele askeleelta on kirvoittanut monen körttisen mielen ja pannut ihmettelemään, miten moinen sopii tähän pyhään tapahtumaan. Monet vanhat körttiset pitävät tanssia syntinä.
Jouko Kuusinen sanoo tanssitapahtuman panevan köritit itsetutkiskeluun. "Mikä on oleellista herännäisyydessä ja mikä ulkokohtaista ja toisarvoista?", hän heittää kysymyksen.
"Voidaan sanoa, että herännäisyys on moniarvoistunut samalla tavalla kuin kansa. Kasvatus herännäisopistoissa ja kodeissa oli aikoinaan yksisuuntaista ja arvot selkeitä. Elämä sinänsä turvallista. Uusi aikaa haastaa kuitenkin keskustelemaan", Jouko Kuusinen toteaa.
Ihmisen mittainen käsitys uskosta
Vaikka herännäisyys voi hyvin, ja toiminnanjohtaja kutsuu sitä kansanliikkeeksi, itse herättäjä-yhdistyksellä on vain vajaat 8 000 jäsentä. Siitä huolimatta Sievin juhlille odotetaan jopa 30 000 kävijää.
Jouko Kuusinen uskoo herännäisyyden uskonkäsityksen olevan sen, mikä saa ihmiset liikkeelle.
"Herännäisyydessä ihmisen osa ymmärretään tavallisen ihmisen mittaiseksi. Uskosta ei ole tehty monimutkaista oppirakennelmaa, vaan se on hyvin pelkistettyä Jumalan ja ihmisen välistä vuorovaikutusta."
"Usko on sitä, ettei se ole vain voittoa ja iloa, vaan suhtautumista ikävällä mielellä ihmisen olemisen peruskysymyksiin, ja samalla toivoa, että Jumala aikanaan auttaa ja puuttuu asioihin", Jouko Kuusinen muistuttaa.