Oululainen Seppo Sauvola on pitkän linjan bridgen pelaaja. Loppukesästä tie vie Kiinaan nuorten MM-kilpailuihin, tällä kertaa valmentajan tehtävissä. Viikonloppuna edessä on SM-kisa.
Seppo Sauvola vietti kavereidensa kanssa iltaa 2000-luvun alkupuolella. Neljän nuorukaisen poppoolla oli tekemisen puute, jolloin yksi pojista heitti ilmoille idean bridgen pelaamisesta.
Ehdotus torpattiin heti, sillä onnistuneeseen bridgeiltaan olisi tarvittu neljä pelaajaa. Sauvola oli hädintuskin kuullut korttipelin nimen aikaisemmin, eikä hänellä ollut hajuakaan, pelataanko peliä edes normaalilla korttipakalla.
Sauvola ehdotti rohkeasti, että hän voisi olla puuttuva neljäs lenkki. Naurunremakka oli valmis samalla sekunnilla, ja Sauvola lähetettiin kotiin selailemaan kirjaa bridgen alkeista.
Monimutkaiselta vaikuttava korttipeli oli avattu kirjaan yksinkertaisessa muodossa. Sauvola oppi pelin idean melko nopeasti, mutta ensimmäiset pari vuotta menivät opetellessa ja kavereiden tympääntyneitä tuhahteluja kuunnellessa.
18 vuotta myöhemmin peliporukka on edelleen sama, mutta roolit ovat vaihtuneet.
– Mitenhän tämän nyt kiltisti muotoilisi. Sanotaanko näin, että pärjään kyllä ihan hyvin heitä vastaan, 35-vuotias Sauvola nauraa.
Sauvola aloitti aktiivisen kilpapelaamisen hyvin nopeasti. Menestystäkin tuli, siitä osoituksena viisi SM-kultaa junioreiden sarjasta.
Nykyään kilpailuviikonloppuja kertyy vuoden aikana maksimissaan 15, mutta vielä kymmenisen vuotta sitten määrä oli kaksinkertainen. Sauvola oli myös mukana kymmenen hengen maajoukkueryhmässä.
Tahti on hidastunut, mutta Sauvola käy edelleen lajin SM-kisoissa. Seuraava koitos on tulevana viikonloppuna Vantaan SM-viikolla, jossa bridge on mukana toista kertaa peräkkäin.
Oululainen osallistuu parikilpailuun yhdessä jyväskyläläisen Janne Tuonosen kanssa. Tuononen on vielä aloitteleva pelaaja, joten kultamitali ei loista kaksikon villeimmissä unelmissa.
– Janne on nyt pelannut reilun vuoden. Tavoittelemme parhaaseen neljännekseen sijoittumista. Se olisi jo jymymenestys.
Oman pelaamisen vähennyttyä Sauvola ryhtyi nuorten maajoukkueen valmentajaksi. Elokuussa korttihai lähtee 20-vuotiaiden kanssa Kiinaan lajin MM-kilpailuihin.
– Käytännössä pidän huolen siitä, että nuorilla on tasainen rytmi pelaamisessa. Jos tulee pidempiä taukoja, peli unohtuu nopeasti. Pelien jälkeen kommentoin heidän suorituksiaan ja mahdollisesti annan joitain vinkkejä.
Sauvolan rauhallisesta olemuksesta voisi päätellä, että bridgen pelaajat ovat varsinaisia viilipyttyjä, joilla verenpaine on harvemmin koholla. Ulkokuori ja stereotypiat osoittautuvat vääriksi.
Korttiringissä puhuminen on kielletty, jolloin kanssapelaajan ymmärtäminen voi olla hankalaa. Tunteet kuohahtavat välillä voimakkaasti.
– Olen mieleltäni melko tasainen pelaaja, mutta kyllä minuakin alkaa joskus ärsyttää. En ole vielä hypännyt pöydän yli ja käynyt kenenkään kurkkuun kiinni.
Sauvolan vaimo Virva kulkee uskollisesti miehensä mukana kotimaan pelireissuilla. Mikäli peli on mennyt tunteisiin, tuki löytyy aina läheltä. Lajin pariin vaimoa on ollut turha houkutella.
– Se ei kiinnosta minua pätkääkään. Luulen, että siitä syntyisi järjetön perheriita, jos me pelaisimme yhdessä. Se on iso riski, eikä sitä kannata ottaa, Virva Sauvola hymyilee.
Ruotsista rantautunut ilmiö
Kymmenen vuotta sitten Ruotsissa alkunsa saanut SM-veckan rantautui Suomeen ensimmäistä kertaa 2016 SM-viikon muodossa. Järjestyksessään kolmas SM-viikko kilpaillaan tällä kertaa Vantaalla, ja mukana on 17 lajia.
Tapahtuma on suunnattu erityisesti lajeille, joilla on hankaluuksia saada televisioaikaa, eivätkä resurssit riitä oman ison tapahtuman järjestämiseen. Tänään alkavan nelipäiväisen rupeaman aikana mestaruuksista mitellään yhteensä 17 lajissa tuhannen urheilijan voimin. SM-mitaleita jaetaan noin 400.
Vuosi sitten Tampereella lajeja oli lähes 30, joten pudotus on ollut melkoinen. Tapahtuman tuottajan Hanna Iiskolan mukaan syyt ovat kuitenkin inhimilliset.
– Jotkin lajit olivat jo ehtineet päättää SM-kisojen ajankohdan ja paikan, sillä saimme isäntäkaupungin tietoomme melko myöhään. Suurin syy pudotukseen on suorituspaikoissa: esimerkiksi laskuvarjohyppy ei ole mukana, koska Helsinki-Vantaan lentoasema on liian lähellä, Iiskola kertoo.
Lajimäärän laskusta huolimatta Iiskola on tyytyväinen tapahtuman kokoon.
– Kaikki ovat olleet todella innoissaan. Toivottavasti saisimme syksyllä tehtyä jatkopäätöksen muutamaksi vuodeksi eteenpäin.