Seiväshypyn Suomen mestari Minna Nikkanen, 19, suunnittelee elämänsä urheilun ehdoilla. Kisareissut vievät hänet ympäri maailman. Toisinaan seipäät aiheuttavat lentokoneessa kommelluksia.
Oletko koskaan saanut seivästä tai rimaa päähäsi tai tippunut ohi patjan?
Rima on tullut monta kertaa päälle, mutta ei kisoissa vaan harjoituksissa. Yleensä pystyn suojaamaan käsillä sen verran, ettei rima tai seiväs tule päälle. Haavan saa kyllä otsaan, jos kunnolla osuu.
Hyppääminen ei pelota minua. Joskus on aikoja, jolloin harjoittelu ei suju ja voi olla epävarmempi olo, mutta eihän hyppäämisestä tulisi mitään, jos alkaisi pelätä .
Suomen ennätyksesi on 421 cm. Paljonko aiot vielä hypätä ja millä keinoilla se onnistuu?
En ole vielä ajatellut, mitkä ovat tavoitteeni aikuisena. Lähivuosien ja tämän kauden tavoitteet olen asettanut. Tänä kesänä tavoitteenani on ylittää 435 cm.
Asetan aina selkeän päämäärän, kun lähden vaikkapa nuorten EM-kisoihin. Jos taas menen aikuisten arvokisoihin, joissa ei ole mahdollisuutta pärjätä, lähden enemmänkin hakemaan kokemusta.
Voitit ensimmäisen naisten Suomen mestaruuden jo 16-vuotiaana ja olet tällä hetkellä ylivoimainen lajissasi. Mistä se johtuu?
Juoksuni on ollut aina nopeaa, mutta voimaominaisuuksiltani en poikkea muista mitenkään. Jouduin talvikaudella treenaamaan voimaa paljon, että saisin voimatasot nousuun.
Seiväshypyssä voi pärjätä monenlaisella kropalla. Pitkähkö vartalo on etu, sillä lyhyt joutuu tekemään enemmän töitä ja hankkimaan voimaa. Itse olen 169 cm pitkä. Olen suomalaiseksi naisseiväshyppääjäksi keskimittainen. Huippuhyppääjistä Jelena Isinbajeva on muistaakseni 172 cm.
Millainen on tavallinen päiväsi?
Herään kahdeksan ja kymmenen välillä sen mukaan, moneltako olen mennyt nukkumaan. Syön aamiaiseksi leipää, jugurttia ja hedelmiä ja juon kahvia. Suunnittelen päivän menot treenieni ehdoilla. Iltapäivällä tai illalla on yleensä treenit.
Kesällä harjoitellaan paljon vähemmän kuin talvella. Talvella on keskimäärin kahdeksan viikkoharjoitusta ja yksi lepopäivä. Kesällä taas harjoittelen viisi kertaa viikossa ja lepään pari päivää.
Kavereita näen yleensä viikonloppuisin. Kesäkuussa olin töissä puutarhalla.
Voiko urheilija herkutella kesällä surutta grilliruoalla?
Itse voin, kun painosta ei ole ongelmaa, mutta kyllä syömisiä silti tule vähän katsottua. Painan 52 kiloa, ja minun pitäisi saada muutama kilo lisää. Tässä lajissa keveys on tiettyyn rajaan asti hyvä asia.
Sinut valittiin juuri 19-vuotiaiden maajoukkueeseen. Lähdette Hollantiin. Pääseekö kisamatkoilla näkemään lainkaan nähtävyyksiä?
Lähes joka reissulla käydään katsomassa jokin nähtävyys. Kun olin kaksi viikkoa Kiinan Pekingissä, ehdimme käydä Kiinan muurilla ja vanhan kaupungin tapaisella alueella. Matkat pyritään järjestämään mahdollisimman lyhyiksi, etteivät ne häiritsisi kilpailukautta. Lisäksi lepoa on oltava paljon, jotta matkarasitus saadaan pois.
Mitkä maat ovat jääneet parhaiten mieleesi?
Olin vuonna 2005 Marokossa, ja se oli hieno matka. Olin käynyt siellä jo aiemminkin, joten tunsin maan. Yleensä kansainvälisten kilpailujen järjestelyt ovat maasta riippumatta aika samanlaiset, mutta ainahan sattuu pieniä kömmähdyksiä. Italiakin on upea maa. Emme asuneet lähellä rantaa, mutta retkillä näimme nähtävyyksiä ja rantoja.
Miten kulutat aikaasi iltaisin kisamatkoilla? Vietätkö paljon aikaa muiden urheilijoiden kanssa?
Katselen televisiota, ja jotkut lukevat. Pelaamme myös korttia, sillä se on joukkuetta yhdistävää tekemistä.
Muutenkin yritämme aina keksiä yhdessä jotain tekemistä, joka vie ajatukset pois urheilusta. Lähdemme esimerkiksi ulos kävelylle.
Seipäitä kuljettaessasi taidat välillä joutua erikoisiin tilanteisiin?
Ne liittyvät yleensä lentokonekuljetuksiin. Kerran Italiaan saavuttuani huomasin, että seipäideni suojaputkesta oli lohjennut parikymmentä senttiä. Se oli järkytys, sillä en voinut olla varma, olivatko ne enää ehjiä.
Jos seipäät jäisivät saapumatta kisapaikalle, olisin kisaturisti. Jos joku suostuisikin lainamaan omia seipäitään, niin ne tuskin olisivat sopivia. Lähes jokaisella hyppääjällä on eri kokoiset ja pituiset seipäät.
Seuraatko omien esikuviesi hyppäämistä tarkalla silmällä?
Katson hyppytyylejä tarkasti, sillä heiltä oppii paljon. Perheeni kanssa kommentoimme jokaista hyppyä. Osa hyppää teknisesti nätisti. Osa taas on voimahyppääjiä.
Pääsit keväällä ylioppilaaksi Aurajoen urheilulukiosta ja asut kesän vanhempiesi luona Somerolla. Miksi Somero on seiväshyppykunta?
Asuin lukioajan Turussa, mutta nyt Someron murre on palautunut nopeasti.
Someron Esalla on ollut paljon huippuseiväshyppääjiä. Vaikutuksen huomaa yhä edelleen. Someron seiväskarvevaalit ovat myös tärkeä tapahtuma.
Minut suostuteltiin 10-vuotiaana seiväskarnevaaleille kilpailijaksi, kun mukaan haluttiin somerolainen kilpailija.
Siihen asti olin harrastanut kaikkia muita yleisurheilulajeja mutta en seiväshyppyä.
Tein aluksi kaikki niin väärin kuin voi tehdä, mutta sen kesän aikana tämä seiväshyppyura pikku hiljaa alkoi.