Yritystoiminnan asiantuntemus on laajasti mukana kunnallisessa päätöksenteossa. Kunnanvaltuustoissa istuu noin 2 000 yrittäjää. Lähes pari sataa kunnallista luottamushenkilöä toimii osuuskuntien luottamustehtävissä.
Yrityselämän ja kunnallisen päätöksenteon välille tarvitaan jatkuvaa tietojen vaihtoa ja toimintatapojen ymmärtämistä. Kuntien päättäjien monipuolinen tausta on osa vahvaa sosiaalista pääomaa, joka on yksi Suomen kilpailueduista.
Yhteyttä ei kuitenkaan pidetä täysin ongelmattomana. Kaksoisroolia, jossa sama henkilö toimii sekä yrittäjänä tai yrityksen hallintoelimissä että kunnan luottamustehtävissä, pidetään merkkinä siitä, ettei Suomi olisikaan niin vähäisen korruption maa kuin kansainväliset vertailut osoittavat.
Korruptio on julkisen tai yksityisen vallan väärinkäyttöä yksityisen edun edistämiseksi. Se ei siten tarkoita vain lahjontaa vaan myös niin sanottua rakenteellista korruptiota, jossa päätöksentekijät keskenään sopivat, luonnollisesti piilossa julkisuudelta, omien intressiensä edistämisestä.
Onko kunnallinen päätöksenteko Suomessa niin pahoin korruptoitunutta kuin kriitikot väittävät vai halutaanko etsiä epäkohtia myös sieltä, missä niitä ei todellisuudessa esiinny? Yksiselitteistä vastausta ei voi antaa. Oikeustapauksia tai luotettavaa tutkimustietoa on varsin niukasti.
Lain näkökulmasta vastaus on yksiselitteinen. Kuntalain mukaan kunnallisen päätöksentekijän on aina edistettävä kunnan ja sen asukkaiden parasta. Esteellisyyssäännökset turvaavat puolueettomuuden. Päättäjän tulee jäävätä itsensä, jos hän on sidoksiensa kautta esteellinen.
Esteellisyysperusteita ovat asianosaisuuden ohella se, että henkilö on hallituksen, hallintoneuvoston tai niihin rinnastettavan toimielimen jäsen sellaisessa yhteisössä, säätiössä tai laitoksessa, joka on asianosainen tai jolle ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa.
Kriittisimmissä arvioissa yritystoiminta ja politiikka haluttaisiin pitää täysin erillään. Tämä johtaisi äärimmilleen vietynä siihen, että kaikki yritystoimintaan sidoksissa olevat henkilöt voisivat olla esteellisiä osallistumaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Rajanveto olisi muidenkin osalta vaikeaa. Noin neljäsosa kuntien valtuutetuista työskentelee kuntasektorilla ja näistäkin noin puolet oman kunnan palveluksessa.
Esteettömänkin henkilön osallistuminen päätöksentekoon saattaa herättää epäilyksiä taustalla olevista sopimattomista kytkennöistä. Suomessa on perinteisesti vallankäyttäjiä arvosteltu ja epäilty, vaikka mitään lainvastaista ei olisikaan ilmennyt.
Puolueettomuutensa varmistamiseksi on luottamustehtäviin valittujen henkilöiden aina syytä pidättäytyä päätöksenteosta epäillessään puolueettomuuden saattavan vaarantua. Esimerkiksi yritykseltä saatu vaalirahoitus tekee päättäjästä jäävin osallistumaan yritystä koskevaan päätöksentekoon.
Liian pitkälle menevä yhteydenpito on luonnollisesti ongelma.
Uudet kiellot eivät kuitenkaan tilannetta paranna. Tehokkain keino aiheettomien epäilyjen torjumiseksi on varmistaa kaiken yhteiskunnallisen päätöksenteon avoimuus. Korruptiohan voi hyvin, kun sen sallitaan elää julkisuudelta piilossa.
Suomessa sekä poliittiset että hallinnolliset päätökset perusteluineen ovat kaikkien arvioitavina. Avoimuuteen sisältyy laaja asiakirjojen julkisuus. Mitä avoimempaa päätöksenteko on, sitä vaikeampi sopimattomia etuuksia on piilottaa. Jokainen voi nähdä, millaisin perustein ratkaisu on tehty, ja saattaa havaitsemansa epäselvyydet puolueettomien viranomaisten tutkittavaksi.
Kirjoittaja on Keskuskauppakamarin varatoimitusjohtaja.