Suomi on pärjännyt hyvin kansainvälisissä korruptiota mittaavissa vertailuissa. Niiden perusteella tapa tehdä päätöksiä ja harjoittaa liiketoimia vaikuttaa miltei puhtoiselta.
Totuus on kuitenkin toisenlainen. Hiljattain julkaistussa EY:n pohjoismaisille johtajille suunnatussa kyselytutkimuksessa suomalaisvastaajista peräti 76 prosenttia uskoo poliitikkojen vastaanottavan yhä lahjuksia ja muita etuisuuksia.
Korruptio on niin syvällä rakenteissa, ettei sitä aina edes huomata. Suomen kohdalla puhutaankin piilokorruptiosta. Kysymys on lahjonnasta, jota on vaikea havaita. Päättäjien ja liike-elämän ympyrät ovat niin pienet, että hyödyt vaihtavat omistajaa kenenkään siihen sen suuremmin kiinnittämättä huomiota.
Parhaillaan poliisitutkinnassa on yksi viime vuosien räikeimmistä tapauksista, jossa Helsingin rakennusvirastossa projektipäällikkönä työskennelleen henkilön epäillään saalistaneen satojatuhansia euroja junaillessaan rakennushankkeita vuosina 2003–2011. Jutussa on ollut mukana useita rakennusliikkeitä, ja epäiltyjen kirjoilla on 35 henkilöä.
Helsingissä tekijät keräsivät hyötyä muun muassa tekaistuin laskuin, joiden kierrättämiseen osallistuivat niin pää- kuin aliurakoitsijatkin.
Tapaus on varsin kuvaava, sillä suurimman osan Suomessa ja muissa Pohjoismaissa tapahtuvasta korruptiosta arvioidaan tapahtuvan rakentamisessa. Kyselyyn vastanneista suomalaisista peräti 96 prosenttia mainitsi rakennus- ja kiinteistöalan toimialoina, joilla korruptiota esiintyy.
Yli 60 prosenttia arvioi lahjontaa tapahtuvan myös julkisella sektorilla. Muissa Pohjoismaissa julkisen sektorin korruptio oli selvästi vähäisempää, kun taas hotelli- ja ravintola-alalla yleisempää kuin Suomessa.
Suomessa suhtaudutaan kyselyn mukaan edustuslounaisiin ja muuhun kestitykseen suopeammin kuin muissa Pohjoismaissa. Varsinkaan ruotsalaiset eivät katso hyvällä asiakkaiden viemistä urheilukilpailuihin ja niissä tapahtuvaa kestitystä. Suomessa näitä pidetään lähes täysin hyväksyttävinä.
Kun kolmannes suomalaisvastaajista pitää yli sata euroa maksavaa kestitystä normaalina, muissa Pohjoismaissa sen siunaa vain viitisentoista prosenttia. Ruotsalaisista vain kolme prosenttia hyväksyy satasen tarjoilun, mikä on heijastusta maan lainsäädännön tiukoista rajoista.
Suomessa päättäjien ja liike-elämän ympyrät ovat sen verran pienet, että monet johtavat henkilöt ovat hyviä tuttuja keskenään. Siinä ei tietenkään ole mitään pahaa, että ihmiset tuntevat toisensa ja tulevat toimeen keskenään.
Eri asia on, syntyykö näin kytköksiä, jotka johtavat toinen toista hyödyttäviin vastapalveluksiin.
Korruptio asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan, vääristää kilpailua ja johtaa lopulta kustannusten nousuun. Korruptio on lailla kielletty, mutta se ei yksin näytä riittävän. Lainsäädännön tueksi tarvitaan asenteiden muuttamista.
Pääkirjoitus