Korruption rakenne on Suomessa muuttumassa. Tiedon merkitys korruptiorikoksissa on kasvussa ja rahan merkitys vähenemässä.
Poliisiammattikorkeakoulun tällä viikolla julkistamassa tutkimuksessa poliisin tietoon tulleesta korruptiorikollisuudesta yhdeksi keskeiseksi lahjontatavaksi on noussut salassa pidettävän tiedon käyttö erilaisissa taloudellisissa hankkeissa ja etuuksien haalimisessa.
Yrityssalaisuuden tai virkavelvollisuuden rikkominen ja luottamusaseman väärinkäyttö ovat korruptiorikosten uusi suunta Suomessa.
Perinteinenrahavarojen väärinkäyttö on tutkimuksen mukaan edelleen yleisin korruption muoto Suomessa, mutta tietoon liittyvät tapaukset ovat kasvussa.
Neljä vuotta sitten tehdyssä vastaavassa tutkimuksessa tiedon osuus hyödynnettävänä etuutena oli vähäisempi. Nyt se on runsas kolmannes kaikista tapauksista.
Yritykset ja julkinen sektori ovat siirtäneet toimintojaan tietoverkkoihin 2000-luvulla. Poliisiammattikorkeakoulun tutkijoiden Suvi-Tuuli Mansikkamäen ja Vesa Muttilaisen tekemässä tutkimuksessa vuosien 2011–2014 korruptiorikollisuudesta huomautetaan, että kehityksen seurauksena mahdollisuudet rikoksentekoon ovat kasvaneet. Monilla on pääsy arvokkaisiin tietoihin, joita voi käyttää taloudellisesti hyväksi.
Usein tapaus on kehittynyt niin, että yrityksen korkeassa asemassa oleva henkilö on käyttänyt luottamuksellista tietoa omaksi hyödykseen. Erääksi korruptiotyypiksi on tutkimuksen mukaan noussut myös salassa pidettävän virkatiedon paljastaminen, vaikkapa henkilörekisteririkokset.
Molempien yhteenlaskettu osuus on 37 prosenttia tutkitusta korruptiorikollisuudesta eli varsin korkea. Epäilyjä on paljon enemmän, mutta tapausten epäselvyyden vuoksi näytön hankkiminen on vaikeaa eikä syytekynnys ylity.
Yhteiskunnanpitää tarttua uudenlaisen lahjontamuodon tuomiin uhkiin. Heti alkuun syyteharkinnan kynnystä on tietokorruptioepäilyissä voitava madaltaa.
Lisäksi tietojärjestelmissä tulee ottaa huomioon teknisen tietoturvan ohella myös, kuka saa mitäkin tietoa käyttöönsä. Tiedon hallinta on vastuutettava selkeäksi.
Tutkimus osoittaa, että silmiä ei kannata ummistaa, vaikka Suomi on ollut vuodesta toiseen kunniakkaasti kärkisijoilla, kun on listattu maailman vähiten korruptoituneita maita.
Lahjontaa tutkivan Transparency International -järjestön tutkimukset korruption alhaisuudesta ovat kiistämättömiä ja niistä on syytä iloita, mutta ne mittaavat ainoastaan julkisen sektorin korruptiota. Mittaukset antavat liian puhtoisen kuvan suomalaisesta korruptiosta.
Paljon jää varjoon, sillä lukuun ei oteta esimerkiksi hyvä veli -verkostoja tai lahjontaa yritystoiminnassa. Rikosepäilyt painottuvat nykyisin entistä enemmän yritysten välisiin ja sisäisiin tapauksiin. Lahjontaa esiintyy yhä runsaammin myös säätiöissä, yhdistyksissä ja asuntoyhtiöissä.
Pääkirjoitus