Euroopan unionissa korruptio elää tiukasti monen maan hallintokulttuurissa. Taistelun korruptiota vastaan pitää olla jatkuvaa.
EU:n entinen oikeusasiamies Jacob Söderman jokin aika sitten jatkuvaa huomiota ansaitsevaan teemaan: unionimaiden korruptioon. Söderman peräsi asiassa EU-elinten ryhdistäytymistä. Hänen mukaansa edellinen komissio keskittyi korruption vastaisessa toiminnassaan liiaksi vain uusiin jäsenmaihin.
Södermanin varoituksia korruptiosta EU:ssa on kuultu ennenkin. Niiltä ei kuitenkaan kannata sulkea korvia vanhoina uutisina vaan päinvastoin kuunnella sitä tarkemmin. Usean vuoden unionin toimintaa sen oikeusasiamiehenä seurannut Söderman tietää, mistä puhuu.
Söderman viittasi puheessaan vanhoista jäsenmaista Italiaan, jossa laajaa korruptiota näyttää pesiytyneen aivan pääministeri Silvio Berlusconin lähipiiriin. EU:n valtionpäistä koostuvaa Eurooppa-neuvostoa Söderman moitti suorastaan välinpitämättömäksi, kun se myönsi Euroopan ruokavalvontaviraston Italian Parmaan. Siellä toimivan Parmalat-yhtiön jättimäiset taloudelliset väärinkäytökset osoittavat kaupungin korruptoituneeksi ympäristöksi.
Italia kuuluukin vanhojen EU-maiden ongelmatapauksiin. Se sijoittuu korruption laajuutta tutkivan Transparency International -järjestön maalistalla vasta sijalle 42. Italiaa vielä alempana luokituksessa on vanhoista unionijäsenistä Kreikka. Sen sijaluku on 49.
Transparencyn lista pohjautuu hyvin perusteellisiin selvityksiin ja todistaa, ettei korruptio todellakaan ole ongelma vain kymmenessä uudessa jäsenmaassa vaan myös ennen vuosituhannen vaihdetta unioniin kuuluneissa valtioissa. Pohjoismaat ja Hollanti pärjäävät unionimaista listalla parhaiten. Suomi on järjestön mukaan korruptiosta puhtain maa.
EU:n jäsenyyttä jo vuoden 2007 alussa havittelevilla Bulgarialla ja erityisesti Romanialla on korruption kitkemisessä vielä kova työ edessään. Bulgarian sijaluku on maalistalla 54 ja Romanian lohduttoman heikko 87.
On mahdotonta ajatella, että noin syvälle yhteiskuntaan pesiytynyt ilmiö saataisiin parissa vuodessa korjattua paljon paremmalle tolalle. Jos Romaniasta tulee 2007 unionin jäsen, se alkaa saada huomattavia summia erilaisia tukia unionin rahastoista. Tämä tilanne päinvastoin lisää väärinkäytösriskiä entisestään.
Jo viime vappuna toteutunut laajeneminen toi unioniin monia maita, joilla hallintokulttuurin puhtaudessa ja läpinäkyvyydessä on paljon korjattavaa. Jotta unioni voi nyt asettaa paineita sekä Bulgariaa että Romaniaa kohtaan, on hyvä, että molempien maiden pian allekirjoitettavissa jäsenyyssopimuksissa on EU-kunnon kehittymistä koskevat turvalausekkeet. Jos turvalausekkeet laukeavat, jäsenyyden alkamista on mahdollista lykätä - ei tosin enempää kuin vuodella.
Pyrkimys nitistää korruptio ei ole vain vain rosvot kiinni -ajattelua. Korruptiossa on kyse paitsi moraalia myös yhteiskunnan kehittymistä sekä kansalaisten ja yritysten yhdenvertaista kohtelua koskevasta käytännön asiasta. Korruptio heikentää yhteiskuntien suorituskykyä ja estää niiden uudistumista, mikä puolestaan jarruttaa esimerkiksi köyhyyden poistoa.
Käytännössä suomalaiset voivat EU:ssa edistää korruption juurimista pitämällä kiinni mahdollisimman korkeista vaatimuksista, kun esimerkiksi Romanian edistymistä vielä ennen jäsenyyden alkua tarkastellaan. Samaa linjaa on syytä noudattaa myös unionin ovea kolkuttavan Kroatian kohdalla. Sekin kuuluu korruption eurooppalaisiin ongelmamaihin.