Suomessa toimivilla isoilla terveysyrityksillä on palveluksessaan asiantuntijoita moneen lähtöön, mutta psykologian taitajista niillä näyttää olevan pula. Muuta johtopäätöstä on vaikea tehdä siitä, kuinka tökerösti alan yksityiset toimijat tulivat kantoineen julkisuuteen viikonloppuna kaksi päivää soten kaatumisen jälkeen.
Kun vielä nieltiin perjantain tapahtumien aiheuttamaa hämmennystä ja hallituksen kaatumista, yritykset ryhtyivät antamaan poliittiselle järjestelmälle opastusta siitä, miten terveydenhuollon uudistamisessa nyt pitää edetä.
Helsingin Sanomille antamissaan vastauksissa Pihlajalinnan ja Mehiläisen toimitusjohtajat vaativat suorasukaisesti, että kuntien sote-palvelujen ulkoistusten rajoitukset pitää nyt poistaa.
Terveystalon johdosta ei samalla tavoin rynnätty sote-vainajan repimiseen.
Yksityisillä toimijoilla on jo roolia terveyspalvelujen tuottajana siellä täällä. Monilla paikkakunnilla tähänastiset kokemukset näistä ostopalveluista ovat myös olleet hyvät.
Sosiaalipalveluissa viime aikojen uutiset ovat sen sijaan kertoneet katastrofaalisista epäonnistumista, kun yritysten ahneus on työntänyt sivuun inhimillisyyden ja muut kauniit tavoitteet.
Tällä hetkellä kuntien sote-palvelujen yksityistämistä rajoitetaan lailla. Jos yritys ottaa hoidettavakseen yli 30 prosenttia kunnan tai kunta-yhtymän sote-palveluista, sopimukseen pitää lain mukaan lisätä irtisanomisehto.
Ajatuksena laissa on ollut, että aloitettuaan työnsä sote-palvelujen järjestäjinä maakunnat voivat irtisanoa kuntien yritysten kanssa tekemät sopimukset. Rajoituslaki on nykynäkymin voimassa vuoden 2022 loppuun.
Nyt Pihlajalinnan toimitusjohtajan Joni Aaltosen mukaan rajoitukselle ei enää ole perusteita, kun suunniteltu sote ”vedettiin vessasta alas”. Mehiläisen Janne-Olli Järvenpää vaati niin ikään rajoituslain kumoamista perustuslakiin ja kuntien itsemääräämisoikeuteen vedoten.
Voi kuitenkin arvioida, ettei yksityisen terveysyrityksen johdon päällimmäisenä huolena ole perustuslain arvovalta vaan oman liiketoiminnan laajentaminen. Siltä halutaan pidäkkeet pois.
Rajoituslain määräysten purkuun ei vain ole nyt syytä lähteä, sillä maahan levinneistä sote-uudistuksen kappaleista todennäköisesti rakennetaan seuraavan hallituksen aikana joka tapauksessa jonkinlainen uusi järjestely. Sellaisen tarpeen tunnustavat käytännössä kaikki eduskuntapuolueet.
Epävarmaa on sen sijaan se, järjestääkö palveluita 18 vai pienempi määrä maakuntia, mutta ilmeisimmin kuitenkin kuntia ja nykyisiä kuntainliittoja suuremmat yksiköt. Kun näkymä on tämä, rajoitukset ovat edelleen tarpeen.
Kysymysmerkkejä liittyy nyt siihen, mikä yksityisten yritysten rooli tulee seuraavassa sote-mallissa olemaan. Jos hallituksessa ovat demarit, oletettavasti se rooli on pienempi kuin porvarihallituksen kaavioissa. Tämäkin näkymä selittänee sitä, miksi yritykset nyt hermoilevat.