Euroopassa keskuspankin suurin huoli on inflaatio, Yhdysvalloissa se on taantuma. Euroopan korkotaso voi seuraavaksi riippua Saksan palkankorotusten korkeudesta.
Euroopan keskuspankin tavoite on pitää vuotuinen inflaatio kahdessa prosentissa. Siinä ei olla euroalueella onnistuttu, sillä nyt inflaatioprosentti on 3,1 eli korkein kuuteen vuoteen. Normaalisti tällaisessa tilanteessa nostettaisiin korkoja hintojen nousun pitämiseksi kurissa, mutta torstaina Euroopan keskuspankki päätti pitää korot ennallaan.
Samaan hengenvetoon pankin pääjohtaja Jean-Claude Trichet kuitenkin varoitti, että korkojen nosto on jatkossa mahdollista. Se riippuu pitkälti siitä, mitä Saksan työmarkkinoilla lähiaikoina tapahtuu. Taloudeltaan Euroopan suurimmassa maassa ovat alkamassa tuloneuvottelut, jossa isoimmat ja vahvimmat ammattiliitot hakevat 7-8 prosentin palkankorotuksia. Sellaisia ei maassa ole nähty 1990-luvun alun jälkeen.
Trichet toi selvästi julki, että tällaiset korotukset eivät jää vaille seurauksia. Vaikka keskuspankki ei minkään maan tuloneuvotteluihin voi puuttua, korkojen nostoa se voi käyttää talouspolitiikan tukena.
Eri asia on, mitä tällainen "uhkaus" Saksan tai minkään muunkaan maan neuvotteluihin vaikuttaa. Talouden asetelmat ovat juuri nyt harvinaisen mutkikkaat. Inflaatiota Euroopassa on nostanut ennen muuta polttoaineiden ja ruuan hintojen nousu, eikä niihin rahapolitiikalla juuri vaikuteta. Palkansaajat huomaavat kukkarossaan keskeisten tarvikkeiden kallistuneen ja vaativat lisää palkkaa. Samaan aikaan etenkin Yhdysvalloista alkaa levitä taantuman uhka, ja siihen pitäisi vastata korkoja laskemalla.
Helpoin ratkaisu Euroopassa juuri nyt oli pitää korot ennallaan ja samalla ladella varoituksia. Tosin niiden teho on kyseenalainen ja pahimmillaan ne vain heikentävät EKP:n arvovaltaa. Trichetin vaatimuksilla palkkamaltista on tuskin esimerkiksi Suomessa vaikutuksia. Viime aikojen palkankorotukset ovat täällä reippaasti ylittäneet sen, mitä Saksassa edes vaaditaan.
Suomen sisäinen inflaatio on kylläkin yhä pysynyt euroalueen keskiarvon alapuolella parissa prosentissa, ja Suomen talouden nykytilaan korkojen pysyminen ennallaan sopii muutenkin hyvin. Mutta tämä osaltaan kuvaa EKP:n ongelmaa: eri maiden taloudet kulkevat eri tahdeissa, ja EKP joutuu toimimaan keskiarvojen mukaan. Inflaation torjunta on silti pääasia.
Suomen inflaatio on euroalueen toiseksi pienin. Saksa ylittää keskiarvon. Siksi Saksan palkankorotukset painavat niin paljon, että ne voivat johtaa korkojen nousuun koko alueella - ja hidastaa talouskasvua, jossa muutenkin on hyytymisen oireita.
Onneksi tosin vasta oireita. EKP:n päävaivat ovat nimittäin yhä pieniä verrattuna Yhdysvaltain keskuspankin pulmiin. Sen pääjohtaja Ben Bernanke on juuri vihjannut korkojen laskusta, sillä maan taloudessa moni mittari viittaa kohti alkavaa taantumaa. Huoli talouden tilasta alkaa siellä levitä jo kansan keskuuteen ja presidenttivaalien pääaiheeksi.
Eurooppa on tähän verrattuna yhä kohtuullisen hyvässä asemassa - olettaen, että tasapaino inflaation torjunnan ja talouskasvun ylläpidon välillä onnistutaan säilyttämään. Näkyvillä on sekin ikävä tilanne, että inflaatiopaine kasvaa samaan aikaan kun talous alkaa hiipua.
Asuntolainojen korot Suomessakin riippuvat nyt siitä, mitä Saksan tuloneuvotteluissa tapahtuu. Euro on tuonut talouteen kaivattua vakautta, mutta rahapolitiikassa Suomelle jää väistämättä vain sivustakatsojan rooli.