Eduskunnasta
Olemme reilun kuukauden ajan eläneet poikkeustilassa. Rajoitustoimet ovat osoittautuneet onnistuneiksi ja epidemia on saatu hallintaan. Sairaalahoitoa vaativien potilaiden määrä on laskenut. Kriisi ei ole ohi, mutta se on muuttamassa muotoaan.
Kriiseillä on usein yhtenäinen anatomia. Ensivaiheessa vaikutuksia vähätellään ja aliarvioidaan. Kriisin edetessä iskee paniikki. Pessimistinen ilmapiiri valtaa alaa ja usein myös kriisistä nousemiseen viittaavat merkit jäävät huomaamatta. Äänessä ovat ne, jotka tietävät mitä ei missään nimessä pitäisi tehdä, mutta vähän on niitä, joilla on esittää konkreettisia suunnitelmia jälleenrakentamisen aikaan.
Epidemian kuriin saaminen on edelleen tärkein tehtävämme. Kriisin selättämiseksi tarvitsemme Suomelle kuitenkin myös uuden selviytymissuunnitelman. Päävastuu siitä on hallituksella. Tarvitsemme kriisiapua ihmisille, mutta myös yrityksille työpaikkojen pelastamiseksi.
Kriisiaikana huomio keskittyy olennaiseen. Lähes omavarainen ruuantuotantomme ja sen selkärankana toimivat maatalousyrittäjät nousevat nyt ansaitsemaansa arvoon.
Hajautettu yhteiskuntamme, joka ei rakennu vain kasvukeskusten varaan on osoittanut kriisinkestävyytensä. Huoltovarmuuteen ei suhtauduta enää sota-ajan jäänteenä, vaan oleellisena osana modernia maailmaa. Sen puutteet on saatava pikaisesti kuntoon. EU tasolla tämä tarkoittaa konkreettisia toimia alihankintaketjujen siirtämiseksi Eurooppaan. Kiina riippuvuutemme tulee pienentyä.
Kriisit vahvistavat myös olemassa olevia trendejä. Digitalisaatio vauhdittuu ja ihmiset oppivat etätöihin. Kokonaisia toimialoja saattaa hävitä, mutta toisaalta kriisin opit avaavat uusia mahdollisuuksia myös Pohjois-Suomelle.
Valtiontaloutta laitettiin viime kaudella kuntoon, ja Suomen velkasuhde painuikin alle 60 prosentin. Tämä antaa meille taloudellista kriisinsietokykyä.
Nyt kriisiin iskiessä ja bruttokansantuotteen laskiessa vauhdilla on valtion velalla mahdollista pehmentää iskua.
Jälleenrakentamisen kannalta keskeistä on tehdä ratkaisuja työllisyys edellä. Työllisyyden nostaminen mahdollisimman nopeasti kriisiä edeltävälle tasolle on tärkein työkalu myös valtiontalouden kannalta. Emme saa toistaa vanhoja virheitä. Pelastetaan mieluummin yrityksiä ja työpaikkoja, ettei tarvitse tällä kertaa pelastaa pankkeja.
Työnteon ja yrittämisen veronkiristykset olisivat myrkkyä työllisyyden parantamiselle.
Kriisin vaikutukset tulevat olemaan suuria, eikä tarjolla ole helppoja populistisia ratkaisuja. Moni asia muuttuu, mutta onni suosii hyvin valmistautunutta. Jälleenrakentaminen vaatii tekoja ja uutta asennoitumista. Tästäkin selvitään.
Kirjoittaja on keskustan kansanedustaja Kempeleestä.